Tällä kertaa olinkin lyhyen ajan Moldovassa, sillä olin siellä vain 10 päivää. Tavallisesti olen ollut yli kaksi viikkoa. Suomesta tuli Bus4Life -työhön tutustumaan äitini ja hänen ystävänsä. Oli mukava jutella välillä omalla äidinkielellä. Otin heidät mukaani Unkarista ja ajoimme Romanian läpi Moldovaan.
He toivat kolmessa matkalaukussa mukanaan lapsille pehmoleluja, vaatteita, leluja ja askartelutarvikkeita. Lapset tykkäsivät tästä erittäin paljon ja heitä riittikin joka päivälle reilusti yli 50. Tiimillä oli paljon hommaa pitää heidät hallinnassa ja työtä ei helpottanut armottoman kuuma auringon paahde. Reilusti yli 30 astetta oli lämmintä koko ajan.
OM Moldovasta mukana oli 10 henkilöä ja he ottivat mukaansa pomppulinnan ja trampoliinin. Voi sitä riemun määrää, kun monet lapset näkivät tällaiset ekaa kertaa ja he jaksoivat monta tuntia hyppiä ja pomppia lämmöstä huolimatta. Bussin sisällä esitimme animaatioelokuvia. Sisällä ei ollut yhtään sen viileämpää kuin ulkonakaan, joten kaikki puhaltimet olivat käytössä mitä vain löytyi. Matka sujui hyvin ja ilman mitään ongelmia.
Nyt olen Romaniassa ja täällä
aloitamme kuun alussa toiminnan. Sitä ennen tällä viikolla yritän tehdä paikkamaalauksia
bussiin, jotta se näyttäisi taas kauniilta. Kiitos sinulle rukouksista ja
tuestasi tähän työhön. Muista, että olemme samaa ruumista, jossa on eri jäseniä
ja tämän ruumiin päämäärä on viedä Jumalan valtakunnan ilosanomaa eteenpäin. (1.Kor. 12:12-27
ja Matt: 28:19)
