Vuoden 2010 ensimmäinen varsinainen Bus4lifen evankeliointimatka kesti kymmenen päivää ja suuntautui Romanian itäosaan Brailaan ja Galatsiin. Viisi henkiseen tiimiimme kuului romanialaiset Luminita, Daniella, Nicu ja suomailaisina uusi bussikuskimme Juho ja minä. Lauantaina lastasimme bussin täyteen romanialaisia kirjoja. Sitten vielä siivosimme sen lähtökuntoon maanantaita varten.
Braila oli mielenkiintoinen paikka jo sen suhteen että luvan kanssa sai kamppailla viimeiseen päivään asti. Luminita (johtajamme) kertoi, että kaupunki oli hyvin vahva ortodoksisuudeltaan ja evankelisena lähetystyöntekijänä työ on haastavaa ja vaikeaa tällaisilla alueilla. Sanomaa ei juuri haluta ottaa vastaan. Bussin sijoituspaikka sijaitsi lähellä merta, jossa varmasti asiakkaita riittäisi kesällä, mutta näin kylmällä säällä saimme tyytyä lähinnä ohikulkijoihin.
Tiimiläiselle Niculle jäi mieleen keskustelut paikallisten poliisien kanssa, jossa päästiin jopa elämän suurten kysymysten äärelle. Brailassa hengellinen musiikki soi ulkona ja nuori kirkkoväki käytti tuoleja, joita olimme asettaneet bussin edustalle kahden päivän ajan.
Galatsi oli suuremman kokoinen kaupunki meren lähellä. Bussi sijoitettiin perjantai aamuna kulttuuritalon edustalle, jonka ajattelimme näkyväksi paikaksi. Mutta sitä se ei ollut. Ihmisten vähyys johtui myös kylmästä tuulesta ja lumisateesta. Tästä syystä oheistoiminnat jäivät toteutumatta, mutta kirjoja myytiin ja bussin sisällä tarjosimme tietysti teetä ja kahvia. Jokapäiväinen tiimin rukous ja kirkoissa esittäytyminen toi kuitenkin julkisuutta ja ihmisiä tutustumaan bussin toimintaan.
Puhuessani Luminitan kanssa Bus4lifen toiminnasta, voimme vain todeta, että eihän työ kuitenkaan ole ainoastaan meistä kiinni vaan Jumalahan sen siemenen kasvattaa. Matka on onnistunut, jos Jumala saa yhdenkin kirjan kautta ihmisen oppimaan jotain uutta tai jos edes yksi nuori innostuu lähtemään esimerkiksi OM Transform 2010 -projektiin mukaan. Jätämme matkan rukouksiin, kuten jokaisen reissun.
-Hanna-
