Mukaan tuli muutamia unkarilaisia vapaaehtoisia ja yksi heistä kertoi seuraavaa:
”Lounaan jälkeen kohtasin erään miehen ja kutsuin häntä bussille. Mies oli reportteri ja meille tuli hyvät keskustelut. Hän kertoi avoimesti elämästään ja vaikeuksistaan. Hänen äitinsä oli hiljattain vaipunut koomaan ja pojan vierailtua äidin vuoteen vierellä äiti oli kuollut. Hän oli ikään kuin odottanut vielä pojan tapaamista. Mies oli puhelias ja lopuksi lahjoitin hänelle hengellisen kirjan.”
Kuvaraamattu
Eräs paikallinen romanipoika tuli bussiin katsomaan kirjoja. Hänen silmänsä kiinnittyivät lasten kuvaraamattuun. Kysyttyään hintaa poika juoksi pois. Hän palasi hetken kuluttua ja sanoi, ettei äidillä ole tällä hetkellä rahaa, mutta huomenna hän saisi rahaa.
Kirjamyyjämme sanoi, että hän saisi huomenna kirjan, vaikkei rahaa olisikaan, koska poika osoitti olevansa tosissaan kiinnostunut. Seuraavana päivänä näin hänen vilahtavan pari kertaa bussin ohi, mutta hän ei mennyt sisään. Lopulta poika tuli, sai kirjan ja hänen silmänsä loistivat ilosta.
Katolisille kirjoja
Tämän jälkeen jatkoin matkaa koilliseen, Presoviin. Siellä työskentely oli vähän erilaista. Paikalliset nuoret järjestivät tilaisuuksia lapsille ja seminaareja aikuisille. Eräällä paikkakunnalla olimme aika lähellä katolista kirkkoa. Kirjamyyjämme Alex meni juttelemaan papin kanssa ennen messua ja kertoi tästä bussityöstä. Pappi oli iloinen ja lupasi messun jälkeen ilmoittaa siitä kuulijoille. Messun jälkeen ihmiset todella tulivat bussiin ja kirjoja meni kaupaksi.
