Matka Kiskunmajsaniin Unkarissa

Olimme Kiskunmajsanissa kaksi kokonaista päivää. Lähtö sujui hyvin. Mukaan vietiin monta laatikollista vaatteita ja lisää haettiin matkan varrelta. Noin kolmannes bussin toimitilasta täyttyi.

Tämä matka poikkesi muista matkoista sen verran että samalla teimme avustustyötä, ja pääsimme ihmisiä lähelle. Myöskin henkilökohtaisesti tämä matka teki syvän vaikutuksen koko meidän tiimillemme. Saavuimme Kiskunmajsaniin myöhään illalla. Aikaisin aamulla parkkeerasin bussin torille. Jaoimme kutsuja ja traktaatteja. Seuraavana päivänä jaoimme vaatteita.


Tällä paikkakunnalla huumeongelmat ja itsemurhat ovat tavallisia. Päällisin puolin kylä näyttää kuitenkin siistiltä, mutta pinnan alla kuohuu. Saimme kuulla myös Jumalan toimivasta armosta, miten se tuo valoa pimeyteen.


Lasci on viisihenkisen perheen isä. Hänellä on vaimonsa Lean kanssa kolme tytärtä. Eva joka on vanhin, kärsii epilepsiasta. Isä kuskaa hänet kouluun päivittäin, koska sairauden tähden hän ei voi asua asuntolassa. Myös molemmat vanhemmat sairastavat. Tullakseen toimeen Lasci on oppinut ohjelmoimaan jotain vanhoja tietokoneita, mutta rahatilanne on tiukka.

Kuitenkin he välttämättä haluavat kertoa miten ihmeellisesti Jumala on pitänyt heistä huolta. "Olimme lainalla ostaneet käytetyn auton. Mutta poliisit takavarikoivat sen sillä tehtyjen rikosten tähden. Auto on meille välttämätön kulkuväline, jotta voisin viedä tyttäreni kouluun. Herra kuitenkin järjesti niin, että saimme lahjana toisen auton."

Lacsi kertoo myös, miten Jumala vastaa varsinkin lasten toiveisiin. "Nuorin tytär pyysi kerran vesimelonia. Enkä voinut muuta kuin lohduttaa häntä. Rahat riittivät juuri ja juuri leivän ostamiseen. Illemmalla kävin ulkona viemässä roskat pois, jalkani osui johonkin kovaan. Joku oli pannut vesimelonin meidän rappusille".

Heti perään tulee seuraava kertomus. Lea jatkaa: "Meillä oli jauhoja sen verran, että siitä riittäisi tehdä noin 4 ohukaisia. Jatkoin kuitenkin paistamista, kunnes meillä oli yhteensä 40. Oli sitten muillekin jakaa ja veimme ne kirkolle."

Rukoilimme vielä heidän puolesta ja ennen lähtöä he kiittelivät rakkauden osoituksesta. Jatkoimme sitten matkaa seuraavaan kylään. Attila on kokopäiväisesti lähetyössä näillä alueella. Hän käy ahkerasti ihmisten luona ja auttaa erilaisissa asioissa. Monesti myös käytännön asioissa. "Jos joku tarvii puuta lämmikkeeksi, minä hankin heille puuta. Jos huomaan, että on pilkkomistarve, niin otan kirveen ja pilkon ne," hän kertoo. Attila oli todella kiitollinen meidän tulosta ja toivoo näkevänsä meidän palaavan elokuussa.

Niin, kyllä Jumala kuulee ihan arkipäiväisetkin rukoukset. Täällä Erdissä oli satanut pitkän aikaan ja piha oli ihan kurassa. Ystävien kanssa rukoillimme, että sade lakkaisi. Lähtöpäivänä torstaina aurinko pilkotti eikä koko matkan aikana tullut vettä. Vasta kun parkkeerasin auton takaisin pihalle lauantai-iltana alkoi taas satamaan.

Olemme myös saaneet lisäyksen tähän Bussityöhön. Yhdysvaltalainen tyttö Christine on todella innoissaan tästä työstä. Hän tulee olemaan täällä heinäkuuhun asti.

Seuraavan matkan teemme 15.- 28. helmikuuta Slovakiaan.

Vuoden 2009 suunnitelmia

Tämän vuoden suunnitelmat alkavat olla jo kalenterissä. Helmikuussa menemme Slovakiaan ja maaliskuun lopulla olemme Romaniassa. Kesällä tulemme osallistumaan erilaisiin leiri- ja festivaalitapahtumiin. Jos kiinnostaa tutustua työhön paikanpäällä, Bus4life on mahdollisuus osallistua erilaisiin aktioihin. Ottakaa siinä tapauksessa rohkeasti yhteyttä OM:n Suomen toimistoon.

Teemapäivän aiheena Raamattu - Unkari

Unkarin vuoden 2008 teemana oli Raamattu. Niinpä eräs paikallisseurakunta otti tilaisuudesta vaarin ja järjesti koululaisille teemapäivän kyseisestä aiheesta kylän peruskoulussa. Meistä lähti kaksi henkilöä sinne bussin kanssa auttamaan. Vapaaehtoisia oli yhteensä 20.

Koulualueelle laitettiin rasteja, joissa oppilaat kävivät luokittain suorittamassa erilaisia tehtäviä ja eri aiheet esitettiin leikin avulla. Esimerkiksi draaman avulla kuvattiin joku Raamatun kertomuksista, Ristipisteessä pantiin pahat kuvat ristille, rukouspisteessä puhuttiin rukouksesta, tietovisapisteessä visailtiin ja laulupisteessä laulettiin kristillisiä lauluja. Bussi toimi laulupisteenä, jossa minä olin mukana soittamassa. Hyvää palautetta tuli jälkeenpäin sekä oppilailta että opettajilta, mikä on suuri kiitosaihe. Näin päästiin tavalliseen peruskouluun ja se oli hyvin ainutlaatuinen tilaisuus. Samalla se oli todistus siitä, että Jumalalle kaikki on mahdollista ja että hän välittää pienimmistä. Rukoilkaa näiden lasten puolesta!

Autoon murtauduttiin

Murtovarkaat iskivät 4. marraskuuta aamuyöstä. He olivat menneet sisään kuljettajan sivuikkunasta käyttäen apuna roskatynnyriä.

Tässä Egon kertomusta tapahtuneesta.
Toissapäivänä Tamas pyysi läppärini lainaan. Otin samalla videotykin lämpimään, koska bussissa on niin kylmä öisin. Tamas sanoi, että on muutenkin hyvä ottaa kaikki sisälle, koska täällä on helposti murtovarkaita. En niinkään ajatellut murtautumista, koska auto oli vielä omalla sisäpihalla, mutta otin kaikki muut pienemmät elektroniset laitteet sisälle, kuten johdot ja miksauspöydän.

Kaiuttimista ajattelin, että otan ne myöhemmin sisälle. Autoon ne kuitenkin jäivät. Laitoin auton akut yöksi latautumaan noin kymmenen aikoihin ja noin kello 00.03 vielä tarkistin sisältä ja ulkoa ja panin oven riippulukolla kiinni.

Aamulla kun tulin autoon, löysin maasta vääntyneen ruuvimeisselin. Mietin että olikohan tuo minun, mutta en tunnistanut sitä. Jotain oli erilaista. Avasin oven ja kävin sisään. Henkilökunnan tiski oli kokonaan auki - silloin vasta tajusin, että autoon oli murtauduttu.

Ilmastointilaite oli ohjaamossa penkillä (eivät olleet saaneet ikkunasta ulos), etuistuin kurainen ja ikkuna auki. Kaksi kaiutinta he olivat onnistuneet viemään ja pari dvd-levyä kuten Narnia ja Jeesus-filmi. Rukoillaan, että murtautujat tulisivat uskoon.

Kyllä harmittaa tuo tapaus, mutta olen TODELLA kiitollinen siitä, ettei mitään oltu rikottu. Poliisit tulivat katsomaan ja ottivat kuvia, mutta eivät löytäneet sormenjälkiä, varkaat olivat tehneet siivoa työtä. Tälläistä tämä elämä välillä on, joskus asioita oppii kantapään kautta.

Rukoillaan, että saisimme pian varakaiuttimet ja työ voisi jatkua ilman uusia vastoinkäymisiä.

Romaniassa

Kuukauden reissu Romaniaan oli kaikin puolin onnistunut ja auto on toiminut hyvin. Vierailimme 16:ssa eri paikassa, joista kolme sijaitsee Brasovin alueella ja loput Pohjois-Romaniassa, Suceavan alueella. Oli hienoa nähdä, miten seurakunnat tulivat mukaan toimintaan kukin omalla tavallaan ja resursseillaan.

Falticeni

Keskiviikkona 30.09.2008 lähti matkaan minun lisäkseni kaksi henkilöä. Sen päivän aikana ajoin 7 tuntia ja kilometrejä tuli tasan 336. Matkaa hidasti lukuisat tietyöt ja mäet sekä mutkat sekä esteet. Kuten lapissa kohtaa poroja keskellä tietä, Romaniassa sitä voi nähdä lehmiä. Toisaalta yllätyin maanteiden hyvästä kunnosta; Romanian struktuuri näyttää kehittyvän vauhdilla. Lopulta saavuimme Falticeni-nimiseen paikkaan ja nukuin sen yön bussissa kaverin kanssa.

Heti aamulla tuli vastaan haaste, kun autoa piti siirtää paikkaan, johon oli vaikea päästä "sopivasti" pysäköityjen autojen takia. Hetken aikaa oli nelisuuntainen risteys Bus4lifen takia tukossa ja elämä kukoisti sen ympärillä. Autoja tuli joka puolelta ja meni siitä ohi mistä tilaa löytyi, samalla kun viittojien avulla onnistuin kääntymään oikeaan suuntaan ja tilanne laukesi.

Ajoin mäkeä ylös ja käännyin ympäri ja tulin mäkeä alas. Pysäköin auton niin, että keula osoitti katua alas ja ovi oli jalkakäytävän puolella, paikallisten ohjeitten mukaan. Sitten vain odottelimme pomoamme. Paikoitus ei ollut hänelle mieleen, joten pakitin mäkeä ylös, käännyin ympäri ja pakitin mäkeä alas niin, että keula osoitti katua ylöspäin ja ovi oli puiston suuntaan. Loppujen lopuksi tämä oli paljon parempi, koska pystyimme laittamaan tuoleja ja pöytiä ulos ja tarjoilemaan ihmisille kahvia ja teetä.

Mukaan tuli myös svetsiläinen lääkäri, joka tarjosi ihmisille verenpaine- ja verensokerimittauksia. Hän on ollut romaniassa 2 vuotta ja palvelee omalla lahjallaan. Falticenissä meihin liittyi paikallisseurakunnan vapaaehtoisia, sekä nuoria että vanhempia. Siellä olimme kaksi päivää ja jaoimme kutsuja tilaisuuksiin.

Seuraavat päivät vierailimme eri pikkukylissä alueella ja tulimme yöksi aina kotiin Suseavan seurakunnan omistamaan majataloon. Sunnuntaina vierailimme Silistean seurakunnassa ja olimme siellä Jumalan palveluksessa. Osa meistä todisti. Kokouksen jälkeen pidimme bussin kirjamyyntiä auki ja auto tuli ihan täyteen ihmisiä. Paljon kirjoja tuli myytyä ja lapsille järjestimme ohjelmaa ja leikkejä.

Lounaan jälkeen palasimme taas kotiin, mutta helpolla ei päästy. Tein kuten monta kertaa aikaisemmin, käännyin pienelle välitielle, jotta voisin pakittaa suoraan portista sisään. Tällä kertaa oli satanut aika rajusti ja maa petti etupyörien alta, joten auto jumittui akseliaan myöten. Ei siinä muu auttanut kuin lapiolla kaivamaan ja pakittaa itsensä irti. Ja päästiinhän me, monien kannustusten ja parin kuraisten kenkien jälkeen. Ja bussi oli pesun tarpeessa sekä päältä että sisältä.

Câmupulungissa toiminta sujui paljolti nuorison voimin. Auton pysäköimme keskelle toria, kulttuuritalon edustalle. Avasimme kirjamyynnin lauantaina ja illalla meillä oli nuorisoilta bussissa, jossa muunmuassa keskusteltiin millaista on ilosanoman levittäminen ja kerrattiin päivän tapahtumia. Heille tämä oli uusi kokemus. Vaikka en paljonkaan osaa kieltä, niin jotenkin sain yhteyttä nuoriin torilla.

Pallo on asia, jota ymmärretään kaikissa kulttuureissa. Yhtenä päivänä otin koripallon ulos, ja aloin pompottelemaan muutaman vapaaehtoisen kanssa. Ei kestänyt kauan, kun mukaan liittyi muita ulkopuolisia. Siinä syöteltiin palloa keskenämme ja lopuksi he tulivat bussiin katsomaan. Juotiin yhdessä mehua, lapset saivat kirjoja ja keskusteltiin.

Sekä perjantai-iltana että sunnuntaikokouksessa minulla oli mahdollisuus todistaa. Kerroin OM:n synnystä ja omista kokemuksista maailman valona olemisessa. Painotin muunmuassa se, että olemme kaikki Herran lähettiläitä, missä ikinä olemmekin, kotona, koulussa, työpaikalla, lähetyskentällä... Toivon ja rukoilen, että olemisemme tuolla paikkakunnalla rohkaisi nuoria vahvistumaan ja jakamaan uskostaan. Saimme heiltä spontaanisti hyvää palautetta ja jotkut haluavat pitää jatkossakin yhteyttä sähköpostin kautta.

Melkein kuukauden matka Romaniaan on nyt takana ja saavuimme Brasoviin perjantai-iltana 24.10.2008 kello 23.00. Matka meni hyvin ja kilometrejä kertyi yli 1200. Nyt auto on tässä Unkarin toimiston pihalla Erdissa, ja odottaa seuraavaa tehtävää.