Olimme Kiskunmajsanissa kaksi kokonaista päivää. Lähtö sujui hyvin. Mukaan vietiin monta laatikollista vaatteita ja lisää haettiin matkan varrelta. Noin kolmannes bussin toimitilasta täyttyi.
Tämä matka poikkesi muista matkoista sen verran että samalla teimme avustustyötä, ja pääsimme ihmisiä lähelle. Myöskin henkilökohtaisesti tämä matka teki syvän vaikutuksen koko meidän tiimillemme. Saavuimme Kiskunmajsaniin myöhään illalla. Aikaisin aamulla parkkeerasin bussin torille. Jaoimme kutsuja ja traktaatteja. Seuraavana päivänä jaoimme vaatteita.
Tällä paikkakunnalla huumeongelmat ja itsemurhat ovat tavallisia. Päällisin puolin kylä näyttää kuitenkin siistiltä, mutta pinnan alla kuohuu. Saimme kuulla myös Jumalan toimivasta armosta, miten se tuo valoa pimeyteen.
Lasci on viisihenkisen perheen isä. Hänellä on vaimonsa Lean kanssa kolme tytärtä. Eva joka on vanhin, kärsii epilepsiasta. Isä kuskaa hänet kouluun päivittäin, koska sairauden tähden hän ei voi asua asuntolassa. Myös molemmat vanhemmat sairastavat. Tullakseen toimeen Lasci on oppinut ohjelmoimaan jotain vanhoja tietokoneita, mutta rahatilanne on tiukka.
Kuitenkin he välttämättä haluavat kertoa miten ihmeellisesti Jumala on pitänyt heistä huolta. "Olimme lainalla ostaneet käytetyn auton. Mutta poliisit takavarikoivat sen sillä tehtyjen rikosten tähden. Auto on meille välttämätön kulkuväline, jotta voisin viedä tyttäreni kouluun. Herra kuitenkin järjesti niin, että saimme lahjana toisen auton."
Lacsi kertoo myös, miten Jumala vastaa varsinkin lasten toiveisiin. "Nuorin tytär pyysi kerran vesimelonia. Enkä voinut muuta kuin lohduttaa häntä. Rahat riittivät juuri ja juuri leivän ostamiseen. Illemmalla kävin ulkona viemässä roskat pois, jalkani osui johonkin kovaan. Joku oli pannut vesimelonin meidän rappusille".
Heti perään tulee seuraava kertomus. Lea jatkaa: "Meillä oli jauhoja sen verran, että siitä riittäisi tehdä noin 4 ohukaisia. Jatkoin kuitenkin paistamista, kunnes meillä oli yhteensä 40. Oli sitten muillekin jakaa ja veimme ne kirkolle."
Rukoilimme vielä heidän puolesta ja ennen lähtöä he kiittelivät rakkauden osoituksesta. Jatkoimme sitten matkaa seuraavaan kylään. Attila on kokopäiväisesti lähetyössä näillä alueella. Hän käy ahkerasti ihmisten luona ja auttaa erilaisissa asioissa. Monesti myös käytännön asioissa. "Jos joku tarvii puuta lämmikkeeksi, minä hankin heille puuta. Jos huomaan, että on pilkkomistarve, niin otan kirveen ja pilkon ne," hän kertoo. Attila oli todella kiitollinen meidän tulosta ja toivoo näkevänsä meidän palaavan elokuussa.
Niin, kyllä Jumala kuulee ihan arkipäiväisetkin rukoukset. Täällä Erdissä oli satanut pitkän aikaan ja piha oli ihan kurassa. Ystävien kanssa rukoillimme, että sade lakkaisi. Lähtöpäivänä torstaina aurinko pilkotti eikä koko matkan aikana tullut vettä. Vasta kun parkkeerasin auton takaisin pihalle lauantai-iltana alkoi taas satamaan.
Olemme myös saaneet lisäyksen tähän Bussityöhön. Yhdysvaltalainen tyttö Christine on todella innoissaan tästä työstä. Hän tulee olemaan täällä heinäkuuhun asti.
Seuraavan matkan teemme 15.- 28. helmikuuta Slovakiaan.
