Kuukauden reissu Romaniaan oli kaikin puolin onnistunut ja auto on toiminut hyvin. Vierailimme 16:ssa eri paikassa, joista kolme sijaitsee Brasovin alueella ja loput Pohjois-Romaniassa, Suceavan alueella. Oli hienoa nähdä, miten seurakunnat tulivat mukaan toimintaan kukin omalla tavallaan ja resursseillaan.
Falticeni
Keskiviikkona 30.09.2008 lähti matkaan minun lisäkseni kaksi henkilöä. Sen päivän aikana ajoin 7 tuntia ja kilometrejä tuli tasan 336. Matkaa hidasti lukuisat tietyöt ja mäet sekä mutkat sekä esteet. Kuten lapissa kohtaa poroja keskellä tietä, Romaniassa sitä voi nähdä lehmiä. Toisaalta yllätyin maanteiden hyvästä kunnosta; Romanian struktuuri näyttää kehittyvän vauhdilla. Lopulta saavuimme Falticeni-nimiseen paikkaan ja nukuin sen yön bussissa kaverin kanssa.
Heti aamulla tuli vastaan haaste, kun autoa piti siirtää paikkaan, johon oli vaikea päästä "sopivasti" pysäköityjen autojen takia. Hetken aikaa oli nelisuuntainen risteys Bus4lifen takia tukossa ja elämä kukoisti sen ympärillä. Autoja tuli joka puolelta ja meni siitä ohi mistä tilaa löytyi, samalla kun viittojien avulla onnistuin kääntymään oikeaan suuntaan ja tilanne laukesi.
Ajoin mäkeä ylös ja käännyin ympäri ja tulin mäkeä alas. Pysäköin auton niin, että keula osoitti katua alas ja ovi oli jalkakäytävän puolella, paikallisten ohjeitten mukaan. Sitten vain odottelimme pomoamme. Paikoitus ei ollut hänelle mieleen, joten pakitin mäkeä ylös, käännyin ympäri ja pakitin mäkeä alas niin, että keula osoitti katua ylöspäin ja ovi oli puiston suuntaan. Loppujen lopuksi tämä oli paljon parempi, koska pystyimme laittamaan tuoleja ja pöytiä ulos ja tarjoilemaan ihmisille kahvia ja teetä.
Mukaan tuli myös svetsiläinen lääkäri, joka tarjosi ihmisille verenpaine- ja verensokerimittauksia. Hän on ollut romaniassa 2 vuotta ja palvelee omalla lahjallaan. Falticenissä meihin liittyi paikallisseurakunnan vapaaehtoisia, sekä nuoria että vanhempia. Siellä olimme kaksi päivää ja jaoimme kutsuja tilaisuuksiin.
Seuraavat päivät vierailimme eri pikkukylissä alueella ja tulimme yöksi aina kotiin Suseavan seurakunnan omistamaan majataloon. Sunnuntaina vierailimme Silistean seurakunnassa ja olimme siellä Jumalan palveluksessa. Osa meistä todisti. Kokouksen jälkeen pidimme bussin kirjamyyntiä auki ja auto tuli ihan täyteen ihmisiä. Paljon kirjoja tuli myytyä ja lapsille järjestimme ohjelmaa ja leikkejä.
Lounaan jälkeen palasimme taas kotiin, mutta helpolla ei päästy. Tein kuten monta kertaa aikaisemmin, käännyin pienelle välitielle, jotta voisin pakittaa suoraan portista sisään. Tällä kertaa oli satanut aika rajusti ja maa petti etupyörien alta, joten auto jumittui akseliaan myöten. Ei siinä muu auttanut kuin lapiolla kaivamaan ja pakittaa itsensä irti. Ja päästiinhän me, monien kannustusten ja parin kuraisten kenkien jälkeen. Ja bussi oli pesun tarpeessa sekä päältä että sisältä.
Câmupulungissa toiminta sujui paljolti nuorison voimin. Auton pysäköimme keskelle toria, kulttuuritalon edustalle. Avasimme kirjamyynnin lauantaina ja illalla meillä oli nuorisoilta bussissa, jossa muunmuassa keskusteltiin millaista on ilosanoman levittäminen ja kerrattiin päivän tapahtumia. Heille tämä oli uusi kokemus. Vaikka en paljonkaan osaa kieltä, niin jotenkin sain yhteyttä nuoriin torilla.
Pallo on asia, jota ymmärretään kaikissa kulttuureissa. Yhtenä päivänä otin koripallon ulos, ja aloin pompottelemaan muutaman vapaaehtoisen kanssa. Ei kestänyt kauan, kun mukaan liittyi muita ulkopuolisia. Siinä syöteltiin palloa keskenämme ja lopuksi he tulivat bussiin katsomaan. Juotiin yhdessä mehua, lapset saivat kirjoja ja keskusteltiin.
Sekä perjantai-iltana että sunnuntaikokouksessa minulla oli mahdollisuus todistaa. Kerroin OM:n synnystä ja omista kokemuksista maailman valona olemisessa. Painotin muunmuassa se, että olemme kaikki Herran lähettiläitä, missä ikinä olemmekin, kotona, koulussa, työpaikalla, lähetyskentällä... Toivon ja rukoilen, että olemisemme tuolla paikkakunnalla rohkaisi nuoria vahvistumaan ja jakamaan uskostaan. Saimme heiltä spontaanisti hyvää palautetta ja jotkut haluavat pitää jatkossakin yhteyttä sähköpostin kautta.
Melkein kuukauden matka Romaniaan on nyt takana ja saavuimme Brasoviin perjantai-iltana 24.10.2008 kello 23.00. Matka meni hyvin ja kilometrejä kertyi yli 1200. Nyt auto on tässä Unkarin toimiston pihalla Erdissa, ja odottaa seuraavaa tehtävää.
