Ensimmäinen reissu Unkarin rajojen ulkopuolelle suuntautui Slovakiaan, tai tarkemmin Bratislavaan. Bratislavassa oli suuret kirjamessut 8-11.11. ja vein bussin sinne. Ajoin Bratislavaan jo tiistaiaamuna, jolloin meillä oli kaksi päivää aikaa valmistautua messuja varten. Laitoimme autoon unkarin-, slovakian-, tšekin- ja englanninkielistä kirjallisuutta. Auton saimme parkkiin lähelle pääovia parkkipaikalle.
Ensimmäinen päivä oli hyvin hiljainen ja enimmäkseen messuilla kävi vain koululaisryhmiä, eikä suurta muutosta tullut jatkossakaan. En ole varma mistä asia johtui, mutta ehkä syynä oli huono keli, satoi vettä ja tuuli kovasti. Ihmisiä kulki paljon koko ajan auton ohi, mutta harva viitsi tulla katsomaan sisälle. Niistä harvoista, jotka tulivat sisälle, vielä harvempi osti mitään. Vaikka puhun harvoista kävijöistä, kävi autossa kuitenkin päivittäin useita kymmeniä, ellei toistakin sataa, mutta suhteutan sen siihen määrään, joka kävi messuilla ja käveli auton ohi.
11.11. satoi ensimmäistä kertaa tänä talvena lunta täällä päin maailmaa. Jo heti aamusta alkoi sataa, mutta en olisi uskonut sen jäävän maahan. Kun oli satanut toista tuntia, maakin alkoi muuttua valkeaksi. Lunta satoi monen tunnin ajan ja maahankin tuli ehkä kaksi tai kolme senttiä. Kuulin liikenteen joutuneen pieneen kaaokseen tuona aamuna. Osa Bratislavan mäkisistä alueista oli jouduttu jopa sulkemaan ennen kuin tiehuolto ehti paikalle. Tilannetta vaikeutti vielä sen, että monilla autoilijoilla oli vielä kesärenkaat alla, jolloin he joutuivat pysähtymään tien sivuun, kun eivät päässeet liikkeelle. Itse en tuona päivänä saanut ajaa, kun olimme näyttelyssä, joten en päässyt vielä kokeilemaan, millaista bussilla on ajaa liukkaalla.
Maanantaina 12.11. laitoimme kirjat takaisin laatikoihin, jotta pystyisin ajamaan. Sen jälkeen rupesimme selvittelemään, jos saisimme mennä yliopiston opiskelija-asuntolan pihaan pitämään kirjamyyntiä. Muutamien soittojen ja yhden sähköpostin jälkeen saimme luvan ja ajoimme asuntolan pihaan. Alue jolle menimme, oli valtavan kokoinen, sillä mäellä asui yhteensä noin 10 000 opiskelijaa. Laitoimme bussin päärakennuksen pääovien läheisyyteen ja nostimme kirjat jälleen hyllyille. Tämäkin päivä oli todella hiljainen, osittain epäilimme syynä olleen tiedon puutteen. Emme olleet onnistuneet samaan ketään informoimaan tulostamme aiemmin. Emme kuitenkaan lannistuneet ensimmäisen päivän jälkeen vaan jätimme bussin yöksi sinne ja menimme taas tiistai-iltapäivällä uudestaan pitämään kirjamyyntiä. Tällä kertaa oli vähän enemmän kävijöitä, mutta silti myyntiä ei ollut paljoakaan. Päätimme ettei kannata enää seuraavana päivänä tulla, joten takaisin Erdiin sain lähteä keskiviikkona 14.11. tyhjennettyämme ensin bussin kirjoista. Paluumatkakin sujui ilman suurempia ongelmia, ja nyt jään odottamaan ensi viikolla alkavaa Romanian matkaa.
