Autonkuljettajan silmin

Helmikuun puolessa välissä suuntasin auton keulan kohti Slovakiaa, jossa olimme kaksi viikkoa. Ensimmäisen viikon ajan olimme kylissä, jossa puhuttiin unkaria.



Mukaan tuli muutamia unkarilaisia vapaaehtoisia ja yksi heistä kertoi seuraavaa:
”Lounaan jälkeen kohtasin erään miehen ja kutsuin häntä bussille. Mies oli reportteri ja meille tuli hyvät keskustelut. Hän kertoi avoimesti elämästään ja vaikeuksistaan. Hänen äitinsä oli hiljattain vaipunut koomaan ja pojan vierailtua äidin vuoteen vierellä äiti oli kuollut. Hän oli ikään kuin odottanut vielä pojan tapaamista. Mies oli puhelias ja lopuksi lahjoitin hänelle hengellisen kirjan.”


Kuvaraamattu
Eräs paikallinen romanipoika tuli bussiin katsomaan kirjoja. Hänen silmänsä kiinnittyivät lasten kuvaraamattuun. Kysyttyään hintaa poika juoksi pois. Hän palasi hetken kuluttua ja sanoi, ettei äidillä ole tällä hetkellä rahaa, mutta huomenna hän saisi rahaa.

Kirjamyyjämme sanoi, että hän saisi huomenna kirjan, vaikkei rahaa olisikaan, koska poika osoitti olevansa tosissaan kiinnostunut. Seuraavana päivänä näin hänen vilahtavan pari kertaa bussin ohi, mutta hän ei mennyt sisään. Lopulta poika tuli, sai kirjan ja hänen silmänsä loistivat ilosta.


Katolisille kirjoja
Tämän jälkeen jatkoin matkaa koilliseen, Presoviin. Siellä työskentely oli vähän erilaista. Paikalliset nuoret järjestivät tilaisuuksia lapsille ja seminaareja aikuisille. Eräällä paikkakunnalla olimme aika lähellä katolista kirkkoa. Kirjamyyjämme Alex meni juttelemaan papin kanssa ennen messua ja kertoi tästä bussityöstä. Pappi oli iloinen ja lupasi messun jälkeen ilmoittaa siitä kuulijoille. Messun jälkeen ihmiset todella tulivat bussiin ja kirjoja meni kaupaksi.

Matka Kiskunmajsaniin Unkarissa

Olimme Kiskunmajsanissa kaksi kokonaista päivää. Lähtö sujui hyvin. Mukaan vietiin monta laatikollista vaatteita ja lisää haettiin matkan varrelta. Noin kolmannes bussin toimitilasta täyttyi.

Tämä matka poikkesi muista matkoista sen verran että samalla teimme avustustyötä, ja pääsimme ihmisiä lähelle. Myöskin henkilökohtaisesti tämä matka teki syvän vaikutuksen koko meidän tiimillemme. Saavuimme Kiskunmajsaniin myöhään illalla. Aikaisin aamulla parkkeerasin bussin torille. Jaoimme kutsuja ja traktaatteja. Seuraavana päivänä jaoimme vaatteita.


Tällä paikkakunnalla huumeongelmat ja itsemurhat ovat tavallisia. Päällisin puolin kylä näyttää kuitenkin siistiltä, mutta pinnan alla kuohuu. Saimme kuulla myös Jumalan toimivasta armosta, miten se tuo valoa pimeyteen.


Lasci on viisihenkisen perheen isä. Hänellä on vaimonsa Lean kanssa kolme tytärtä. Eva joka on vanhin, kärsii epilepsiasta. Isä kuskaa hänet kouluun päivittäin, koska sairauden tähden hän ei voi asua asuntolassa. Myös molemmat vanhemmat sairastavat. Tullakseen toimeen Lasci on oppinut ohjelmoimaan jotain vanhoja tietokoneita, mutta rahatilanne on tiukka.

Kuitenkin he välttämättä haluavat kertoa miten ihmeellisesti Jumala on pitänyt heistä huolta. "Olimme lainalla ostaneet käytetyn auton. Mutta poliisit takavarikoivat sen sillä tehtyjen rikosten tähden. Auto on meille välttämätön kulkuväline, jotta voisin viedä tyttäreni kouluun. Herra kuitenkin järjesti niin, että saimme lahjana toisen auton."

Lacsi kertoo myös, miten Jumala vastaa varsinkin lasten toiveisiin. "Nuorin tytär pyysi kerran vesimelonia. Enkä voinut muuta kuin lohduttaa häntä. Rahat riittivät juuri ja juuri leivän ostamiseen. Illemmalla kävin ulkona viemässä roskat pois, jalkani osui johonkin kovaan. Joku oli pannut vesimelonin meidän rappusille".

Heti perään tulee seuraava kertomus. Lea jatkaa: "Meillä oli jauhoja sen verran, että siitä riittäisi tehdä noin 4 ohukaisia. Jatkoin kuitenkin paistamista, kunnes meillä oli yhteensä 40. Oli sitten muillekin jakaa ja veimme ne kirkolle."

Rukoilimme vielä heidän puolesta ja ennen lähtöä he kiittelivät rakkauden osoituksesta. Jatkoimme sitten matkaa seuraavaan kylään. Attila on kokopäiväisesti lähetyössä näillä alueella. Hän käy ahkerasti ihmisten luona ja auttaa erilaisissa asioissa. Monesti myös käytännön asioissa. "Jos joku tarvii puuta lämmikkeeksi, minä hankin heille puuta. Jos huomaan, että on pilkkomistarve, niin otan kirveen ja pilkon ne," hän kertoo. Attila oli todella kiitollinen meidän tulosta ja toivoo näkevänsä meidän palaavan elokuussa.

Niin, kyllä Jumala kuulee ihan arkipäiväisetkin rukoukset. Täällä Erdissä oli satanut pitkän aikaan ja piha oli ihan kurassa. Ystävien kanssa rukoillimme, että sade lakkaisi. Lähtöpäivänä torstaina aurinko pilkotti eikä koko matkan aikana tullut vettä. Vasta kun parkkeerasin auton takaisin pihalle lauantai-iltana alkoi taas satamaan.

Olemme myös saaneet lisäyksen tähän Bussityöhön. Yhdysvaltalainen tyttö Christine on todella innoissaan tästä työstä. Hän tulee olemaan täällä heinäkuuhun asti.

Seuraavan matkan teemme 15.- 28. helmikuuta Slovakiaan.

Vuoden 2009 suunnitelmia

Tämän vuoden suunnitelmat alkavat olla jo kalenterissä. Helmikuussa menemme Slovakiaan ja maaliskuun lopulla olemme Romaniassa. Kesällä tulemme osallistumaan erilaisiin leiri- ja festivaalitapahtumiin. Jos kiinnostaa tutustua työhön paikanpäällä, Bus4life on mahdollisuus osallistua erilaisiin aktioihin. Ottakaa siinä tapauksessa rohkeasti yhteyttä OM:n Suomen toimistoon.

Teemapäivän aiheena Raamattu - Unkari

Unkarin vuoden 2008 teemana oli Raamattu. Niinpä eräs paikallisseurakunta otti tilaisuudesta vaarin ja järjesti koululaisille teemapäivän kyseisestä aiheesta kylän peruskoulussa. Meistä lähti kaksi henkilöä sinne bussin kanssa auttamaan. Vapaaehtoisia oli yhteensä 20.

Koulualueelle laitettiin rasteja, joissa oppilaat kävivät luokittain suorittamassa erilaisia tehtäviä ja eri aiheet esitettiin leikin avulla. Esimerkiksi draaman avulla kuvattiin joku Raamatun kertomuksista, Ristipisteessä pantiin pahat kuvat ristille, rukouspisteessä puhuttiin rukouksesta, tietovisapisteessä visailtiin ja laulupisteessä laulettiin kristillisiä lauluja. Bussi toimi laulupisteenä, jossa minä olin mukana soittamassa. Hyvää palautetta tuli jälkeenpäin sekä oppilailta että opettajilta, mikä on suuri kiitosaihe. Näin päästiin tavalliseen peruskouluun ja se oli hyvin ainutlaatuinen tilaisuus. Samalla se oli todistus siitä, että Jumalalle kaikki on mahdollista ja että hän välittää pienimmistä. Rukoilkaa näiden lasten puolesta!

Autoon murtauduttiin

Murtovarkaat iskivät 4. marraskuuta aamuyöstä. He olivat menneet sisään kuljettajan sivuikkunasta käyttäen apuna roskatynnyriä.

Tässä Egon kertomusta tapahtuneesta.
Toissapäivänä Tamas pyysi läppärini lainaan. Otin samalla videotykin lämpimään, koska bussissa on niin kylmä öisin. Tamas sanoi, että on muutenkin hyvä ottaa kaikki sisälle, koska täällä on helposti murtovarkaita. En niinkään ajatellut murtautumista, koska auto oli vielä omalla sisäpihalla, mutta otin kaikki muut pienemmät elektroniset laitteet sisälle, kuten johdot ja miksauspöydän.

Kaiuttimista ajattelin, että otan ne myöhemmin sisälle. Autoon ne kuitenkin jäivät. Laitoin auton akut yöksi latautumaan noin kymmenen aikoihin ja noin kello 00.03 vielä tarkistin sisältä ja ulkoa ja panin oven riippulukolla kiinni.

Aamulla kun tulin autoon, löysin maasta vääntyneen ruuvimeisselin. Mietin että olikohan tuo minun, mutta en tunnistanut sitä. Jotain oli erilaista. Avasin oven ja kävin sisään. Henkilökunnan tiski oli kokonaan auki - silloin vasta tajusin, että autoon oli murtauduttu.

Ilmastointilaite oli ohjaamossa penkillä (eivät olleet saaneet ikkunasta ulos), etuistuin kurainen ja ikkuna auki. Kaksi kaiutinta he olivat onnistuneet viemään ja pari dvd-levyä kuten Narnia ja Jeesus-filmi. Rukoillaan, että murtautujat tulisivat uskoon.

Kyllä harmittaa tuo tapaus, mutta olen TODELLA kiitollinen siitä, ettei mitään oltu rikottu. Poliisit tulivat katsomaan ja ottivat kuvia, mutta eivät löytäneet sormenjälkiä, varkaat olivat tehneet siivoa työtä. Tälläistä tämä elämä välillä on, joskus asioita oppii kantapään kautta.

Rukoillaan, että saisimme pian varakaiuttimet ja työ voisi jatkua ilman uusia vastoinkäymisiä.