Vaihdoimme vastuuvuoroa bussilla tiistaina 14. syyskuuta, kun palasin konferenssista (Hollannissa) ja sisareni häistä (Suomessa) Slovakiaan. Jatkoin siitä, mihin tuuraajat bussin jättivät eli pienen vuoristokylän laidalle keskellä Slovakiaa, Klenoveciin. Ohjelma oli toki suunniteltu paikallisen seurakunnan puolesta.
He järjestivät lapsille toimintaa, jonka tavoitteena on saada yhteys perheisiin ja keskustella vanhempien kanssa, kun lapset leikkivät pomppulinnassa tai pelaavat koripalloa. Samalla bussissa pidimme kirjamyyntiä, joka oli yksi menestyksekkäimmistä, joita olen nähnyt. Ihmiset tulivat bussiin, katselivat ympärilleen ja ostivat paljon Raamattuja ja kristillisiä kirjoja.
Paikallinen seurakunta pastoreineen oli todella tyytyväinen vierailuumme. Seurakuntalaiset olivat avoimesti todistamassa bussin ympärillä, kun ihmiset tulivat katsomaan, mitä täällä tapahtuu. Osalle seurakuntalaisista tämä oli ensimmäinen kerta, kun he olivat kadulla todistamassa. He antoivat positiivista palautetta, kuinka helppoa oli alkaa juttelemaan ihmisten kanssa hengellisistä asioista, kun takana oli bussillinen kristillistä kirjallisuutta ja Raamattuja. Seurakuntalaiset jakoivat myös Uusia Testamentteja ihmisille, joiden kanssa he olivat keskustelleet ja rohkaisivat tällätavoin perehtymään Raamattuun ja Jumalan Sanaan.
Kuulin pastorin sunnuntaina kertovan kuluneen viikon ohjelmasta ja tämä oli myös rohkaisevaa. Sisällään saarna piti ajatuksen evankelioimisesta: ”Meidän tehtävä ei ole katsoa lopputulosta, tai lukuja, vaan rohkeasti levittää Ilosanomaa, siellä missä liikumme, laskenta pysyy varmasti ajantasalla taivaassa, siitä meidän ei tule huolehtia.” Pyydän muistamaan rukouksin näitä ihmisiä, jotka vierailivat bussilla ja kuulivat todistuksia seurakuntalaisilta, että kylvetty Sana herättäisi uskoa ja kantaisi hedelmää iankaikkiseen elämään.
