Slovakiassa olimme kristillisellä musiikkifestivaalilla lähetyskirjakauppana. Festivaali järjestettiin keskellä Slovakiaa, jylhissä Pohjois-Karpaattien maisemissa. Festivaalialue sijaitsee kahden vuorijonon välisessä kauniissa laaksossa. Arviolta tapahtuma keräsi noin 5000 kävijää kolmen tapahtumapäivän aikana ja satoja vapaaehtoisia talkoolaisia.
Lämpimästi kiitän bussin varustelusta huolehtinutta Raimoa ja luultavasti myös tiimimme yhtyy kiitokseen. Ei nimittäin kovin suurta hinkua ollut päästä ”festivaalimajoitukseen”, eli telttakuntaan ruohokentälle varsinkaan sadepäivien jälkeen. Sen sijaan saimme nauttia, tässä tapauksessa suorastaan ylellisistä bussivuoteista taas kerran, jotka ovat kuitenkin ”sisätiloja”.
Festivaalin aikana tapasin useampia kristillisiä toimijoita, joiden työstä kuulin nyt ja menneinä aikoina. Tietysti oli mielenkiintoista ja rohkaisevaa kuulla muita, jotka tekevät tavalla tai toisella kristillistä lähetystyötä. Kertomuksia ja tarinoita, kuinka ihmisiä on tavoitettu evankeliumin sanomalla Slovakiassa mm. kristillisen radio- ja tv-toiminnan välityksellä. Sekä mitä maassa vakituisesti työskentelevät lähetystyöntekijät tekevät ja näkevät esim. nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa.
Sain antaa jopa yhdelle bussissa vieraileelle henkilölle suomenkielisen Uuden testamentin ja Psalmit. Hän kysyi ensin, nähtyään Suomen maatunnuksen bussissa, että onko meillä myynnissä suomenkielistä Raamattua? Tietystikkään ei ole, kuka niitä täällä kysyisi. No, hänen bussista pihalle mennessä hän sanoi hieman kankeasti murtaen ”Hyvaa yota”. Sitten vasta joku tulkkasi minulle, että hän oli asunut Suomessa ja kysyi nyt suomenkielistä Raamattua. Tiimimme johtaja oli jo vastannut hänelle kieltävästi, oletettuaan, ettei ole. Vastasin kuitenkin: ”Kyllä minulla ainakin Uusi testamentti ja Psalmit pitäisi olla, vähintään yksi ylimääräinen kappale”. Hetken kaivettuani löysin kätköistäni hakemani ja annoin sen lahjana kysyjälle.
Kiitokseksi sain lämpimän halauksen ja kuulin taas hieman murtaen lausuttuna : ”Mina rakastan sinua”. Jälleen kerran täytyy ihmetellä elämän ihmeellisyyttä. Kuinka kaksi ihmistä kohtaa toisensa hetkeksi ja toinen voi toiselle jakaa liiastaan ja molemmat saavat jatkaa matkaansa kiitollisina iloiten. Elon tiellä tuskin toinen toistaan enään tapaamatta, mutta kuitenkin muistanevat toisensa. Ja mikäli Jumala suuressa armossaan suo, niin saavat molemmat vielä kerran katsella Herraansa kirkkaudessa kasvoista kasvoihin, iankaikkisen elämän voittaneina.
