Moldovaan matkasin yksinäni 3.5. Matka sujui ongelmitta aina Moldovan puolen tulliin asti. Olin ylittämässä rajaa iltapäivästä ja juurikaan muuta liikennettä ei samaan aikaan ollut, joten sain runsaasti huomiota ja mielenkiintoa virkailijoiden puolesta. Parhaimmillaan virkailijoita oli viisi tai kuusi ympärillä kyselemässä kysymyksiä ja kaksi virkailijaa tutkimassa papereita. Päästivät kuitenkin lopulta läpi, kun eivät löytäneet mitään laitointa. Vaikka etsivät koirankin kanssa.
Varsinainen matka kohdistui Rezinaan ja sen ympärillä sijaitseviin lähikyliin. Vuorossa oli taas ohjelmaa lapsille ja nuorille. Haasteita työssä riittää myös paikallisen ortodoksikirkon taholta, jonka vaikutus on huomattava. Kylissä osa vanhemmista kieltää lapsia osallistumasta evankelisten seurakuntien järjestämään toimintaan. Paikalliset uskovat sanovat, että tämä johtuu ortodoksikirkon vaikutuksesta, jota he käyttävät leimatakseen muita seurakuntia.
Tälläkin matkalla tuli osakseni teknisiä ongelmia, kun ”Voitonpäivän” (9.5.) sateet tulivat sisälle bussiin ja kulkeutuivat virtalukon pohjaan. Seuraavana päivänä kaikki virtalukon toiminnot olivat hallitsemattomissa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että heti kun käänsi päävirtakytkimestä virrat päälle ja käynnistinmoottori alkoi käynnistämään moottoria, avaimet olivat joko virtalukossa tai eivät. Näinollen seuraava päivä meni virtalukkoa kuivatessa. Tulihan se lopulta kuntoon. Tämän episodin jälkeen jatkoimme normaalia ohjelmaa vielä muutaman päivän ja 15.5. palasin Romaniaan.
