Täällä minä jo olen koti-Suomessa. Saavuin torstai-iltana 28.8. laivalla Tallinnasta ja illalla vielä ajoin kotiini Kukkilaan. Nyt on sitten aika kirjoittaa vielä viimeinen kuulumiskirjeeni tai pitäisikö tätä kutsua kiitoskirjeeksi. Tässä tahdon keskittyä ensinnäkin kiittämään teitä kaikkia rukouksista ja taloudellisesta tuesta, jotka mahdollistivat minun lähetystyövuoteni Unkarissa. Sitten tahdon vähän pohtia vuotta kokonaisuutena, mitä sain ja mitkä ovat päällimmäiset ajatukset viime vuodesta. Lyhyesti kuitenkin tässä alussa vielä kerron mitä tapahtui edellisen kirjeeni jälkeen.
Campfest Slovakia
Viimeinen reissuni Slovakiassa suuntautui Tatravuoriston keskelle. Sinne oli järjestetty Slovakian vissiin suurin hengellinen festivaali. Alue oli syrjässä eikä siellä ollut suuria kaupunkeja ympärillä ollenkaan, vaan yksi pieni kylä oli muutaman kilometrin päässä. Mutta tuolle festivaalialueelle oli tuotu ruokatelttoja, suihkuja ja vessoja, joten siellä oli kaikki mitä tarvittiin. Tapahtuman järjestäjät olivat ostaneet itselleen leirintäalueen, jossa tapahtuma pidettiin.
Tapahtuma alkoi torstaina ja päättyi lauantai-sunnuntai yönä. Saavuimme alueelle jo keskiviikkona, jotta saimme bussin paikalle jolle halusimme. Tuohon aikaan siellä ei vielä ollut paljoa ihmisiä, joten se oli myös turvallisempaa. Kirjamyynti avattiin torstaina, kun ihmisiä alkoi kulkea bussin ympärillä. Kirjamyynti ei ollut mikään suuri positiivinen yllätys, vaan saimme myytyä kirjoja saman verran kuin Alex oli viime vuonna saanut myytyä. Silloin hän oli ollut sisällä bisnesteltassa, josta pystyi vuokraamaan paikan itselleen.
Tapahtumaan tuli muutama tuhat kävijää. Tarkkaa lukua en tiedä, mutta paljon kuitenkin. Viime vuonna oli kuulemma ollut vielä enemmänkin. Olisivatkohan olympialaisten avajaiset verottaneet osallistujia tältä vuodelta. Tapahtuman järjestäjät olivat kyllä ottaneet huomioon nuo avajaiset ja eräässä tapahtumateltassa oli mahdollista mennä katsomaan avajaisseremoniaa.
Tähänkin tapahtumaan tuli paljon ulkomaalaisia esiintyjiä kuten PlanetShakers. Kuitenkin myös slovakialaisia bändejä oli mukana ja oli mielenkiintoista kuunnella millaista musiikkia paikalliset bändit soittivat. Tietty sanojen ymmärtäminen oli hyvin vaikeaa, tai oikeastaan mahdotonta.
Lähtiessä meille tuli pieni ongelma, koska lauantaina satoi paljon vettä ja alue, jolla olimme, oli nurmikkoa. Joten kun sunnuntaina yritimme päästä pois, bussi upposi maahan. Siinä sitten ihmeteltiin miten päästä liikkeelle, mutta onneksi alueella oli traktori, joka tuli hinaamaan. Traktorin ja noin 20 työntäjän avulla pääsimme irti ja traktori veti meidät takaisin asfalttitielle ja me olimme vapaat lähtemään kohti Bratislavaa ja sen jälkeen minä pääsin takaisin Unkariin.
BalatonNet
Viimeinen reissu Unkarissa ja minun osalta tässä projektissa suuntautui Balatonille. Siellä oli järjestetty BalatonNet. Tapahtuman aikana oli järjestetty missioexpo ja iltapäivisin menimme bussin kanssa Balatonin rannalle ja pidimme siellä ohjelmaa ihmisille. Tuo viikko oli hieno viimeinen viikkoni Unkarissa. Heti ensimmäisenä päivänä sain tavata ystäviäni Vajtasta, jossa kävin viime syksynä. Seuraavana päivänä kun lähdimme rannalle, tapasin siellä ystäviäni Nagyatadista. Ja vielä viimeisenä päivänä tuli käymään lisää tuttuja Nagyatadista, joten pääsin vielä hyvästelemään ystäviäni.
Tapahtumaan osallistui ihan kohtuullinen määrä ihmisiä. Yhtään en osaa sanoa määrää, mutta muutama sata vähintään. Rantatapahtuma BeachNet, jossa minä olin enemmän osallisena, oli todella mukava. Menimme rannalle ja rakensimme sinne ajanviettomahdollisuuksia ihmisille. Teimme vesiliukupaikan, toimme lautapelejä ja laitoimme lentopalloverkon. Bussista soitimme myös hengellistä ylistysmusiikkia, joten ihmiset tiesivät kenen asialla olimme siellä. Yhtenä päivänä järjestimme suuren vesisodan ja viimeisenä rantapäivänä eli lauantaina pelasimme lentopalloa vesipalloilla. Rannalla ohjelma oli rentouttavaa, jotta ihmiset jaksoivat taas illalla olla kuuntelemassa puhujia BalatonNetin puolella.
Toimintaamme rannalla oltiin todella tyytyväisiä ja sinne jopa pyydettiin televisio mukaan. Joten pääsimme myös TV:hen. Tapahtuma loppui sunnuntaina puolenpäivän jälkeen ja sen jälkeen ajoin Érdiin ja lähdin suoraan jatkamaan matkaani kohti Slovakiaa ja Suomea.
Kotimatka
Kotimatkani siis alkoi sunnuntai-iltana. Hyvästelin Unkarin tiimin ja otin tavarani mukaan ja lähdin suuntaamaan kohti Slovakiaa. Matkan alussa tuli pieniä ongelmia, kun eksyin Budapestiin, mutta onneksi siellä oli eräs todella ystävällinen mies, joka tuli opastamaan minut takaisin oikealle tielle. Sanani eivät riittäneet kertomaan kuinka kiitollinen olin hänelle siitä avusta jonka sain.
Matkaani meni neljä päivää ja matkaa kertyi yhteensä n. 1800 km. Koko vuoden ajourakka oli noin 14 000 km. Eli ei hirveästi, jos vertaa rekkakuskeihin. Saavuin Tallinnaan jo torstaiaamuna ja minun lauttani lähti vasta iltapäivällä, joten kerkesin leikkiä turistia Tallinnassa. Kyllä oli niin upea tunne saapua Tallinnaan asti. Tuntui kuin olisi jo päässyt perille. Tallinnassa aika meni nopeasti ja iltapäivällä pääsin lauttaan turvallisesti. Kyllä on ahtaita paikkoja nuo laivat.
Sain mukavan yllätyksen kun saavuin Suomeen. Perheeni oli tullut minua vastaan Helsinkiin. Siinä sitten loppumatkan ajoimme yhdessä vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa. Olen todella yllättynyt kuinka helposti tuo matka meni. Minulla ei ollut mitään ongelmaa tuolla matkalla. Ennen kuin lähdin, vähän pelotti, kuinka matka menee, koska minulla on ollut noita ongelmia tuon bussin kanssa, mutta nyt ei ollut mitään. Siitä saan kiittää Jumalaa ja teitä kaikkia, jotka muistitte matkaani rukouksin. Kiitos!!
Vuosi takana. Vaikea kuvitella, että olen ollut vuoden poissa Suomesta, jos ei lasketa sitä kahden viikon lomaani joulun aikaan. Aika meni nopeasti, vaikka alussa tuntui, että vuosi on todella pitkä aika. Tämä vuosi ei ollut helppo, mutta sitäkin opettavaisempi. Sain oppia paljon erilaisia asioita Jumalasta, itsestäni ja elämästä yleensä. Opin ymmärtämään mikä arvo ystävillä on. Sitä ei ehkä niin helposti ymmärrä silloin, kun he ovat koko ajan ympärillä, mutta sitten kun lähtee tuonne tuhansien kilometrien taakse, niin alkaa nähdä asiat uudessa valossa.
Vuoden aikana sain paljon uusia tuttuja ympäri maailman. Monet heistä toivoisin tapaavani uudestaan ja osia en todennäköisesti näe enää ennen kuin taivaassa. Kuitenkin on suuri rikkaus, jos saa tutustua ihmisiin eri kulttuureista. Jokaisessa kulttuurissa on jotain hyvää, josta voi ottaa oppia. Vuoden aikana sain huomata kuinka vaikeaa on ihmisten kanssa keskusteleminen jos ei ole samaa kieltä. Kuitenkaan se ei ole mahdotonta. Jo edes pienellä kielitaidolla pystyy tekemään paljon, jos vain tahtoo.
Huomasin myös kuinka rukous todella vaikuttaa elämään. Niinä vaikeimpina aikoina, kuten ensimmäinen paluumatkani Romaniasta, silloin huomasin kuinka oikeasti rukous kantaa. Kaikkien niiden vaikeuksienkin keskeltä pääsin takaisin Érdiin. Myös kotimatkani Unkarista meni todella hyvin. Olin oikeasti yllättynyt, ettei matkalla tullut mitään ongelmaa, vaan pääsin hyvin koko matkan.
Kiitos
Tahdon kiittää teitä kaikkia rukouksista ja taloudellisista tuista, joita sain tämän vuoden aikana. Ilman teitä tämä lähtöni ei olisi ollut mahdollista. Nyt minun osani BUS4LIFE projektissa on ohi, mutta projekti jatkuu. Edelleen tätä projektia voi muistaa rukouksin ja taloudellisesti. Lähetystyötä tehdään hyvin usein pienellä budjetilla, ja Jumalan voimassa. Uusi kuljettaja aloittaa hommansa tässä kuussa ja bussi suuntaa matkansa kohti Romaniaa, tämän kuun puolessa välissä. Tahdon toivottaa teille kaikille Jumalan siunausta elämäänne!!
