Petri lähti noin kahden kuukauden matkalle itään. Ensin hän ajoi Unkarista,Romanian kautta Moldaviaan, jossa hän on nyt auton kolmen viikon kierroksella. Moldaviassa tämä kampanja tehdään yhdessä meidän OM-Moldova tiimin ja paikallisten seurakuntien kanssa. Moldaviasta Petri jatkaa Romaniaan, jossa hän on työssä viisi viikkoa. Tässä kuljettajan kuulumiset, ja kertomus siitä, mitenkä hän pääsi rajasta yli.
Petri kirjoittaa:
ROMANIASTA TULLESSA
Tulin Romaniasta Moldovaan 21.3.2008. Kello oli noin 14.16 kun saavuin Romanian ja Moldovan väliselle raja-alueelle. Ulos raja-alueelta Moldovan puolella pääsin noin kello 16.30 eli siinä meni se pari tuntia selvitellessä asioita. Käyn vähän tarkemmin läpi kuinka asiat menivät.
Viimeisessä kaupungissa Husissa oli huoltoasemia. Heti kun Husiin pääsi, tuli vasemmalle puolelle joku pieni ei niin tunnettu asema. Mutta kun ajoi melkein kokonaan Husin läpi oikealle puolelle jäi Lukoil, josta itse ostin käteisellä ainetta. Ja kun jatkoin matkaa, heti kohta tuli Petrom jälleen oikealla puolella. DKV:n käymisestä en osaa sanoa kummallakaan asemalla, mutta epäilen aika vahvasti. Oli kova kiire, niin ei tullut mieleen kysyä, kun olin maksamassa. Sitten aivan rajan pinnassa oli myös Petromin asema. Eli kannattaa harkita, kannattaako aina ottaa matkakassaa ja maksaa käteisellä, muutenkin DKV:n kanssa voi tulla välillä ongelmia. Sitten kun pääsi läpi rajamuodollisuuksista, niin heti Moldovan puolella oli vasemmalla puolella Petromin huoltoasema. Syvemmälle Moldovaan kun ajoi ihan muutaman kilometrin, niin tuli oikealle puolelle Lukoil, jossa oli DKV:n tarra. Oli suuri yllätys mulle:D Todennäköisesti siellä voi käydä DKV.
Kun saavutaan Romaniasta kohti rajaa, viimeisen Romanian puolella olevan huoltoaseman, Petromin, kohdalla vastakkaisella puolen tietä, on vaaka. Minä ajoin BUS4LIFE:n vaa’an viereen ja kun sanoin naiselle, joka tuli tulli kopista olevani tyhjä (i am empty, leer) niin minun ei tarvinnut ajaa vaa’alle. Minun piti ottaa auton paperit mukaan ja mennä taloon, joka oli vaa’an vieressä. Siellä he tarkistivat vigneten ja merkkasivat sen ylös koneelle, myös katsoivat auton rekisteriotetta. Sen jälkeen sain jatkaa matkaa kohti rajaa.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun ylitetään tätä rajaa, ja ollaan menossa pois EU:n alueelta, joten päätin turvallisuus syistä kääntyä rekkojen linjaa pitkin ajamaan. Poliisit olivat tuossa risteyksessä josta käännyin todella ystävällisiä ja he opastivat minut eteenpäin. Eli tieltä joka tulee Husista käännytään vasemmalle, jonne rekat on ohjattu, ja sen jälkeen oikealle kohti rajakoppeja. En tiennyt yhtään mitä piti tehdä, joten ajoin katoksen alle viimeisen kopin kohdalle ja pysähdyin sinne. Sen jälkee taakseni tuli huitomaan tullimies ja kysy miksi ajoin niin kauas. Eli jouduin peruuttamaan siihen katoksen eteen. Eli kun tullaan rekkalinjaa pitkin ei saa ajaa katoksen alle, vaan pysähtyä juuri ennen katosta. Sitten otetaan paperit ja mennään siihen kopille näyttämään auton paperit ja vihree kortti. Nyt en ole varma tarvitseeko bussin kanssa ajaa sinne rekkalinjaa pitkin. He kyselivät vissiin jotain rahtikirjoja tai vastaavia, mutta kun minulla ei ollut, minut ohjattiin linja-auto ja henkilöauto kaistalle. Eli peruuttelin takaisin päin ja käänsin bussin ja palasin samaan risteykseen jossa poliisit olivat. Heille kun selitin tilanteen he antoivat minun kääntyä ja ajaa sinne linja-auto kaistalle.
¨Kun pääsin seuraavan katoksen eteen, otin paperit ja menin ulos selvittelemään mitä tehdä ja missä. Siellä he yrittivät ohjata minut takaisin sinne rekkalinjalle, mutta kun selitin tulleeni sieltä he alkoivat tutkimaan bussia ja papereita. Tuossa kohtaa tarkastettiin rekisteriote, greencard, mun passi ja ajokortti. Pientä epäselvyyttä tuli, koska rajamies luuli tätä linja-autoksi, mutta minulla ei ole D-korttia. Se selvisi helposti, kun hänen kollegansa tuli ja selvitti asian. Rajavartiat olivat kiinnostuneita bussista ja yksi tuli sisään vain vissiin katsomaan millainen tämä on. Eli tuossa kohtaa pitää näyttää yhdelle kopille paperit ja toiselle käydä ilmoittautumassa, jotta hän tulee tarkistamaan ajoneuvon. Niin mä ainakin ymmärsin, mutta tämä autontarkastaja tuli heti kun oli tullut siihen katoksen eteen ja pysähtynyt siihen. Hän varmasti näki etten osannut toimia siellä ja kysyinkin siinä mitä pitää tehdä. Joten kun minun paperini olivat sitten tarkastetut, sain jatkaa matkaani kohti Moldavian puolen tarkastusta.
Heti sillan yli ajettuani (silta on Romanian ja Moldovan rajatarkastus pisteiden välissä) eteen tuli puomi. Siihen piti pysähtyä ja kopista tuli mies kyselemään erinäisiä kysymyksiä. Tarkalleen en muista, mitä kaikkea hän kysyi, mutta ainakin minne olen menossa, kuinka kauan, mitä teen? Puomilla piti odottaa kauan ennen kuin vartija aukaisi puomin ja laski sisään.
Sen jälkeen tulee kohta, jossa bussit menee oikealle, henkilöautot melkein suoraan ja rekat ottavat kaikkein oikean puoleisimman kaistan. Rekat ajavat läpi läpivalaisulaitteen. Minä en tiennyt minne minun olisi kuulunut ajaa, joten käännyin oikealle ja pysähdyin reunaan ja soitin yhdyshenkilö Silakselle. Hän sanoi, että mun pitäisi ajaa sinne linja-auto puolelle, joten lähdin kääntymään sinne. Silloin olikin jo rajavartija lähtenyt kävelemään kohti minua. Minä pysähdyin ja hän kysyi mitä mä oikeen teen. Mä selitin etten tiennyt minne minun kuului mennä, ja siksi olin pysähtynyt. Hän halusi auton rekisteriotteen ja tarkasti auton sisälle. Myös hän taisi esittää erinäisiä kysymyksiä. En muista mitä kaikkea hän kyseli. Sitten hän käski minun ajaa sinne linja-auto kaistalle ja lähti jonnekin auton rekisteriotteen kanssa. Siinä vissiin oli jokin pieni ongelma, koska hän sanoi ettei se ollut aito.
Minä siirsin bussin ison rakennukseen eteen, jonne linja-autot oli ohjattu. Sen jälkeen otin loput auton asiakirjat ja lähdin ulos. Heti minun luokseni tuli tullivirkailija, joka alkoi puhua, mutta hän ei osannut englantia, joten otti puhelimen ja soitti henkilölle, joka puhui englantia. Kuitenkin siinä oli ongelmia, koska minä en puhunut täydellisesti englantia eikä myöskään tämä henkilö. Kuitenkin asiat saimme selvitettyä ja sitten tulikin tämä kaveri, joka oli ottanut rekisteriotteen. Hän puhui englantia. Siinä he sitten esittivät lisää kysymyksiä, ja kun minä en ollut aivan varma mitä mulla oli tiedossa täällä, niin päätin soittaa Silakselle ja pyytää häntä tulemaan tulkiksi ja myös selittämään näille tullimiehille, miksi olin tulossa maahan. Silasta ei laskettu sisään, ellei tullut ongelmaa ja mun piti antaa puhelin näille tullimiehille, jotta he sanoivat tarvitsevansa Silasta. Silas tuli ja selitti asian tullimiehille ja hommat jatkuivat.
Toinen miehistä rupesi etsimään moottorista jotain numeroa, mutta en ole varma löysikö hän sitä koskaan. Avasin kaikki bussin luukut ja ne tarkastettiin. Sen jälkeen jäimme vain bussiin odottamaan, kun tullimiehet ottivat mun passin ja rekisteriotteen ja katosivat. Tarpeeksi odotettuamme Silas lähti etsimään tätä kadonnutta miestä ja hoputtamaan häntä. Meni jonkin aikaa, ja Silas tuli papereiden kanssa takaisin. Hän oli myös maksanut noin 2€ rajanylitysveroa.
Jatkoimme matkaa ja eteen tuli viimeinen puomi, jossa ei tarvinnut tehdä mitään. Vartija vain tarkisti, että me olimme tehneet kaikki tarvittavat. Eli hän näppäili bussin rekisterinumeron koneelle. Sen jälkeen hän aukaisi puomin ja Moldova oli avoinna edessämme. No ei se niin helposti sitten mennykkää. Pysähdyin ja laskin Silaksen ulos, koska hän oli omalla autolla liikkeellä ja tullimies tuli puhumaan Silakselle. Silas pyysi rekisteriotteen ja he lähtivät takaisin rajalle selvittämään vielä jotain. Aivan selvillä en ole, mitä siellä tapahtui. Jotain merkintöjä vielä oli tekemättä. Mietin vain, miten olisi käynyt, jos minun ei olisi tarvinnut laskea Silasta ulos, vaan olisimme saaneet suoraan jatkaa matkaa. Olisiko jotain jäänyt tekemättä…??
Eli miten toimia, kun lähtee ylittämään Romania-Moldova rajaa tällä bussilla? En tiedä varmaksi mitään. Ainoa mitä voin sanoa on, että kun tulet rajalle lähdet seikkailuun. Hymyile ihmisille ja kysele minne pitää mennä ja mitä tehdä. Mitä enemmän kysyt sitä vähemmän teet virheitä ja sitä helpommalla pääset. Myöskään hosuminen ei auta mitään. En usko että hirvee hosuminen auttaa tuollaisissa tilanteissa. Se mitä linjaa kannattaa lähteä ajamaan, siihen en osaa vastata. Tämä bussi on niin erikoinen ettei kukaan tunnu tietävän mikä tää on ja minne kuuluu. Ei ees vartijat rajalla. Mulla varmasti tilannetta helpotti, kun olen näin nuori, niin he näkivät etten tiedä mitään. Myöskin se etten ole rekalla varmasti muutti tilannetta. Myös kannattaa seurailla jos sattuu samaan aikaan tuleen joku toinen ajoneuvo paikalle. Itse katoin mitä rekkakuskit teki ja tein samoin ja sen jälkeen kun ei toiminu niin kysyin tullivirkailijoilta lisää apua. Yritin vähän seurailla miten rekalla rajan ylitys sujuu nykyään, mutta aivan varmaksi en oikein saanut selvää. Näytti ainakin siltä, että se luukulta toiselle juokseminen voi olla loppu. Tai ei ainakaan mulla mitään sellasta ollut bussin kanssa.