Unkarin Kiskunmajsanissa jälleen

Ego kirjoittaa:
Kesäkuun lopulla sain vieraaksi kolme suomalaista: Tonin, Toden ja Mirkan. He tulivat osallistumaan viikon kestävään aktioon Romaniassa. Pari päivää heidän tulonsa jälkeen matkasimme yhdessä kohti Romaniaa, jossa tapasimme muita ulkomailta tulleita aktioon osallistujia. Heitä oli kolme poikaa, Saksasta,Tansaniasta ja Amerikasta kotoisin. Mirkka jäi pidemmäksi aikaa auttamaan bussityössä ja hän kirjoitti tänne blogiin aktioviikon kokemukset http://bus4life.blogspot.com/2009/08/buna-ziua-hyvaa-paivaa.html

 

Brasowin kaupunki Romaniassa, kuva otettu Tampa vuorelta.

Kesä on mennyt yhdessä hujauksessa kaikkine aktioineen ja toimintoineen. Unkarissa meillä oli ryhmä amerikkalaisia raamattukoulun opiskelijoita, jotka olivat kesän meillä työharjoittelussa.
Unkarin Kiskunmajsanissa järjestimmetapahtumaa lapsille, jaoimme kutsuja sekä autoimme erästä perhettä aidan rakentamisessa, kolmenpäivän kuoppien kaivaminen alkoi jo tuntua lihaksissa.

Öisin nukuin bussissa kahden pojan kanssa ja tytöille (heitä oli kahdeksan) on oma majoitus. Työ Kiskunmajsanissa menee teenpäin, pastori ja lähetti Attila kertoi seurakunnan kasvaneen muutamasta ihmisesta jo kolmeenkymmeneen. Kesällä järjestettyyn leiriin osallistui jo 150 lasta ja nuorta, josta 50 teki uskonratkaisun ja 19 kastettiin! Uskovien ryhmä Kiskunmajsanissa koostuu monesta eri kirkkokunnasta, eikä heillä ole vielä omaa rakennusta, vaan he kokoontuvat vuokratussa tilassa.

Buna ziua (Hyvää päivää)

Mirkka kirjoittaa:
Tervehdys täältä Romaniasta! Aktioviikko on nyt ohi ja tiimiläiset ovat palanneet takaisin koteihinsa. Minun lisäkseni ulkomailta tulleita aktiolaisia oli yhteensä kuusi henkeä, yksi amerikkalainen, yksi saksalainen, yksi kenialainen, sekä kolme suomalaista.

Matkan varrella Unkarista Romaniaan näimme kauniita vuorimaisemia sekä eksoottisia eläimiä, kuten kotkan ja haikaroita pesineen. Aina välillä liikenteen seassa liikkui hevosvankkureita ja vuorten lomasta pilkisti lehmä- ja lammaslaumoja. Romania on todella kaunis maa!



Bussiaktio 26.6.-6.7.09 Romaniassa

Aktioviikkomme alkoi OM:n työntekijöiden järjestämällä Romania-orientaatiolla, jossa opimme vähän kieltä ja kulttuuria, sekä ryhmäydyimme tiimimme kanssa. Koko aktion ajan teimme yhteistyötä paikallisen seurakunnan nuorten kanssa. Aktioviikon aikainen ohjelma näytti kuta kuinkin tältä: Sunnuntaina osallistuimme kahteen jumalanpalvelukseen.

Maanantaina vierailimme bussin kanssa eräässä mustalaiskylässä, jossa avasimme kirjamyynnin sekä teimme evankelioivaa ohjelmaa lapsille ja aikuisille rohkaisten ihmisiä turvaamaan Jumalaan.

Seuraavana päivänä vierailimme vanhainkodissa ja sairaalassa sekä auttelimme bussilla, joka oli pysäköity torin laidalle. Paikallisen seurakunnan nuoret konsertoivat ja pastori piti puheen. Keskiviikkona teimme käytännön työtä seurakunnan nuorten apuna. Torstai ja perjantai menivät lasten pyhäkoulun (Vacation Bible School) merkeissä. Illalla kokoonnuimme puistoon laulamaan ylistyslauluja ja pelailemaan.

Lauantaina pidimme vapaata ja päätimme valloittaa läheisen vuoren. Sunnuntaina messun jälkeen sanoimme hyvästit sekä seurakuntalaisille että aktiotiimimme jäsenille. Maanantaina kävimme Brasovin kaupungissa, jonne oli matkaa autolla vain noin 15 minuuttia. Kiipesimme siellä taas vuoren huipulle ihailemaan maisemia :)

Tämän keskiviikko päivän olimme bussin kanssa Vulcan-nimisessä kylässä ja huomenna olisi tarkoitus lähteä ajelemaan mustalle merelle. Aiomme kierrellä rannikolla sijaitsevissa kylissä levittäen kirjallisuutta ja rohkaisten paikallisia seurakuntia ilosanoman levittämiseen.

Tässä vielä joitain kuultuja kommentteja kuluneelta aktioviikolta:
-"Kansainvälisen tiimin tulo ja mukanaolo yhdisti seurakuntamme nuoret"
-"Aktioviikko opetti paljon"
-"Ulkomaalaiset tiimiläiset vetivät ihmisiä puoleensa, joten heidän mukanaolo avasi paljon mahdollisuuksia paikallisten ihmisten kohtaamiseen"
-"Tämä oli elämäni paras ulkomaanmatka"

Rukous- ja kiitosaiheita:

• Kiitos hyvin onnistuneesta aktioviikosta
  
• Kiitos varjeluksesta matkoilla


• Rukousta paikallisen seurakunnan puolesta; he tarvitsevat uuden videotykin ja lämmityslaitteen


• Seurakunnan nuorten puolesta, että into evankeliumin eteenpäin viemiseksi kasvaisi ja että seurakunta saisi vahvistua uskossa ja rakkaudessa


• Rukousta tulevaan; varjelusta matkoille.


• Sitä, että voisimme rohkeasti pitää tarjolla Elämän Sanaa (Fil.2:16)

Kralova Lehota, Campfest

Heinäkuussa Romanian jälkeen palasimme jälleen Unkariin ja saimme levätä muutaman päivän ennen kuin matka jatkui Slovakiaan, Campfest-tapahtumaan elokuun alussa. Kauniissa Slovakian puoleisen Karpatian vuoristoalueella lähellä Tatra-vuorta järjestettävä Campfest on vuotuinen yhteiskristillinen musiikkitapahtuma, johon yleensä osallistuu tuhansia ihmisiä. Tänä vuonna juhliin oli etukäteen ilmoittautunut 5000 ihmistä.

 

Tapahtuman pääpuhujana oli amerikkalainen Josh Mc Dowell, hänen kirjojaan sekä jaettiin että myytiin osallistujille. Itse asiassa matkan varrella lastasimme bussin täyteen ilmaisjakoon tarkoitetut 5000 Josch Mc Dowelin kirjaa ”Enemmän kuin puuseppä” (kirjoittajan suom. huom.). Bussin tehtävänä oli muutenkin toimia kirjamyymälänä koko konferenssin ajan.Itse konferenssi oli meille hieno kokemus, teki hyvää kuulla sanomaa ymmärrettävällä kielellä, englanniksi. Joshin tilaisuuksissa moni myös antoi elämänsä Jeesukselle!

Mustanmeren rannikolla

Kesäkuun aktioviikon päätyttyä matka suuntautui Mustanmeren rannikolla sijaitseviin kyliin. Vajaan kolmen viikon aikana vierailimme seitsemässä kylässä ja kaupungissa. Tämä alue eroaa muusta Romaniasta muslimimaailmasta saadun kulttuurivaikutuksen takia. Melkein jokaisessa kylässä näkyy minareetteja ja työ jotenkin takkuili. Välillä oli vaikea saada kaupungilta pysäköintilupaa ja yhdessä kylässä lupa evättiin kokonaan.



Saimme kuitenkin nähdä Herran toimivan ja mieleen painui erityisesti kokemus Babadagissa. Muistan lähettäneeni erityisen rukousaiheen kylän puolesta ja olen kiitollinen että Herra kuuli! Paikallisen seurakunnan ja pastorin puolesta saa edelleen rukoilla. Teimme työtä yhdessä Benkön perheen kanssa, johon kuuluu isä Paul, äiti Mimi ja pienet lapset Benny ja Ester. He ovat molemmat sosiaalityöntekijöitä ja tekevät työtä lasten parissa, erityisesti orpojen ja huostaan otettujen parissa. He järjestävät lapsille ohjelmaa koulun jälkeen ja auttavat heitä koulunkäynnissä. Tavoitteena on myös auttaa lasten ja vanhempien suhteiden eheyttämistä tuomalla perhe yhteen ja neuvomalla heitä, jotta heillä olisi mahdollisuus pitää lapsistaan huolta.

Bus4life Basarabissa Romaniassa heinäkuussa.


Paul ja Mimi ovat nähneet joitakin tuloksia tässä työssä ja heillä on näkynä perustaa lasten päiväkeskus, jonne sekä vanhemmat että lapset saavat tulla. Bussin ollessa Babadagissa sen ympärille kokoontui paljon lapsia niinä kolmena päivänä kun olimme siellä. Tietysti heitä kiinnosti tarjolla oleva kylmä teetä ja he vallan villiintyivät pöydän ympärillä. Mitään ohjelmaa ei ollut juuri tarjolla, mutta käskin heitä (huonolla romanian kielellä) istumaan pöydän ympärille ja jaoin heille A4-paperia.

Mirkka sai siten hyvän mahdollisuuden askartelun avulla jakaa evankeliumia ja lopuksi saimme rukoilla lasten kanssa. Sen jälkeen opetimme heille muutamia leikkejä ja pelejä kuten ”norjalaista” ja ”tervapataa”.

Seuraavana päivänä, lauantaina oli lapsille tarjolla ohjelmaa, jossa järjestimme pelejä ja leikkejä ja Mimi lukilapsille kertomus raamatusta. Lopuksi oli Mirkan ja Rebeckan johdolla kasvomaalausta. Lopuksi jaoimme lastenkirjan jokaiselle.

Itä-Unkarin matkan yhteenveto ja rukousaiheet

Itä-Unkarin matka kesti yhteensä yhdeksän päivää ja kilometrejä kertyi 655. Oli hienoa nähdä, miten nuoret innostuivat. Vaikka suurin osa heistä saa uskonnollista kasvatusta, niin eivät läheskään kaikki edes välitä Sanasta. Monille se on kuin pakkopullaa. Kuitenkin monia hyviä keskusteluja syntyi. Kristi kertoi tapauksesta englannin kielen luennolla, jossa he antoivat oppilaille tehtäväksi kääntää erästä ylistys laulua. Kristi huomasi erään tytön, joka vaikutti niin välinpitämättömältä ja turhautuneelta eikä aikonut ollenkaan osallistua. Kun he keskustelivat laulun (Come, now is the time to worship) sisällöstä, hän yhtäkkiä innostui ja kysyi paljon asiaa Raamatusta. Kristi sai kertoa sitten miten Raamattu vaikuttaa ihmisten elämään ja antaa suuntaa sekä tarkoitusta.

Eräs opettaja kertoi lapsena lukeneensa raamattua koska opettajat niin käskivät. Itse hän ei uskonut Jumalaan. Valmistumisen jälkeen Jumala kuitenkin kutsui hänet luoksensa. Hän toivoo, että nuoret huomaavat Raamatun todellisuuden jo nuorena, ja oli iloinen tiimimme tempauksesta. Ehkä se saa heidät ajattelemaan ja innostumaan.

Tässä rukous- ja kiitosaiheet samassa:

• että lapset muistaisivat mitä kuulivat, että Sana saisi kasvaa heidän sydämissään.
• opettajien puolesta, että Jumala saisi vaikuttaa niin, että he löytäisivät todellisen suhteen Jeesukseen.

Näillä matkoilla ajattelen usein roomalaiskirjeen 10 lukua jae 9-10 ”Sillä jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksi, ja sydämessäsi uskot että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut. Sillä sydämen uskolla tulla vanhurskaaksi, ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Saakoon Jumala vaikuttaa uskon heidän sydämessään kuullun Sanan kautta.