Bus4life matkapäiväkirja

Vuoden vaihteen kuulumiset

2012-01-10T10:00:00.002+02:00

Vuoden 2011 viimeinen aktio oli Puolassa juuri joulun alla noin viikon kestänyt matka. Olimme kahdessa kaupungissa bussin kanssa ja levitimme kirjallisuutta sekä paikalliset seurakuntalaiset olivat kadulla kertomassa evankeliumia ohikulkijoille.

Ensimmäisestä seurakunnasta, joka käytti bussia kuulin jo heti siellä ollessani, että sunnuntain tilaisuuteen oli tullut uusia kuulijoita noin kymmenkunta, jotka eivät ole siellä aikaisemmin käyneet. Rukoilkaa heidän puolestaan.

Tämän viikon jälkeen oli matka Puolasta Suomeen. Koko pitkä matka sujui hyvin ilman teknisiä tai muita ongelmia ja sain viettää jouluaaton yhdessä perheeni kanssa. Herralle kiitos.

Nyt Suomessa on järjestelty ensi vuoden suunnitelmia ja innolla odotan, mitä tuleman pitää. Bussin osalta seuraavaksi on vuorossa huolto ja katsastustyö. Rukoilkaa myös huoltojen puolesta, että kaikki viat saadaan korjattua ja bussi pääsee liikkeelle ajallaan ensi helmikuussa.

Kiitos kaikille, jotka olette seuranneet bussin etenemistä Itä-Euroopassa ja muistaneet esirukouksin. Jumala on ollut uskollinen ja siunannut ja varjellut työtä, jota edelleen riittää. Rukouksemme on, että se saa jatkua Jumalan johdatuksessa tulevanakin vuotena.

Joulukuun alku - Arad, Romania

2011-12-12T19:32:00.005+02:00

Ylitettyäni rajan Moldovasta Romaniaan joulukuun vaihteessa, alkoi kotimatka kohti Suomea. Matka-aika on noin neljä viikkoa, josta tätä kirjoitettaessa on jäljellä vielä kaksi.

Joulukuun alussa lähdimme OM Romanian toimistolta kohti Länsi-Romaniaa. Tiimimme järjesti ensimmäisenä päivänä lapsille suunnatun lähetyskonferenssin, jossa he kiersivät rastiradalla eri maita esittäviä kohteita. Kohdemaina olevat maat ovat maita, joissa on romanialainen lähetystyöntekijä ja näin ollen lapsille tuli konkreettinen kuva ja käsitys maista sekä siellä tehtävästä lähetystyöstä. Rukoillaan, että eräänä päivänä näistäkin lapsista tulisi myöhemmin lähetystyöntekijöitä. Tällä hetkellä he olivat 6-14 vuotiaita.

Tämän lähetyskonferenssin jälkeen olimme kahdessa kaupungissa ja yhdessä kylässä tekemässä paikallisten seurakuntien kanssa katutyötä. Innostavaa oli nähdä kuinka paikallisten seurakuntien nuoret jalkautuivat kaduille jakamaan lentolehtisiä ja kutsumaan ihmisiä bussille, keskustelemaan, kuuntelemaan ja vieläpä rukoilemaan heidän puolestaan. Eräässä kaupungissa koko aktio oli järjestetty täysin seurakunnan nuorten toimin. Seurakunnan pastorin antaessa tukensa tälle aktiolle.

Marraskuussa Moldovassa

2011-12-01T11:26:00.005+02:00

Kiersimme reilun viikon pohjois-Moldovassa ja vierailimme neljässä eri kylässä. Päivittäin olemme aamusta lounaaseen asti olleet kaduilla ja toreilla. Kutsuneet ihmisiä vierailemaan bussissa, jakaneet traktaatteja, keskustelleet, sekä tarjoilleet teetä ja kahvia.

Iltapäivisin olemme järjestäneet ohjelmaa lapsille. Leikkineet ja pelanneet ulkona, pitäneet raamattutunteja bussissa ja näyttäneet raamatunkertomus piirrettyjä(filmejä).

Illoiksi olemme kutsuneet nuoria ja aikuisia katsomaan kristillistä elokuvaa bussissa. Jumala on saanut koskettaa monia tämän elokuvan välityksellä. Eräänä päivänä keskustelimme kolmen, noin 15-vuotiaan koulutytön kanssa. Kutsuimme heidät illan elokuvaan bussille. He eivät suoraan luvanneet tulla, mutta kun aloitimme elokuvan, he ilmestyivät paikalle.

Katsottuaan elokuvan he ostivat kolme Raamattua (hyvin pientä muodollista korvausta vastaan). Rukoilkaa näiden tyttöjen puolesta, että he myös lukisivat Raamattujaan ja oppisivat tuntemaan Jumalan.

Olemme käyneet monia keskusteluja, sekä vastailleet moniin kysymyksiin ihmisille, jotka ovat vierailleet bussissa, sekä levittäneet enemmän kirjallisuutta, kuin kertaakaan minun ollessani Moldovassa bussin kanssa.

Kun tulimme uuteen paikkaan, viimeiseen kaupunkiin, missä vierailimme tämän matkan aikana. Kaupungin pormestari antoi luvan parkkeerata bussin aivan keskustaan, parhaalle mahdolliselle paikalle. Muutaman tunnin kuluttua paikalle tuli jo paikallisen tv-kanavan kuvausryhmä. He haastattelivat tiimimme johtajaa: "Mikä tämä bussi on, mitä te teette täällä ja miksi?

Tässä linkki, josta voi katsoa tämän TV-haastattelun:

http://tvprim.md/new/?type=news&id=1144

Illalla näytimme kristillisen elokuvan ja bussi oli lähes täynnä katsojia, joita olimme kutsuneet aiemmin päivällä. Monet heistä pyyhkivät elokuvan lopussa kyyneleitä poskelta. Kutsuimme heidät osallistumaan paikallisen seurakunnan tilaisuuksiin.

Muutaman päivän kuluttua tämän paikkakunnan pastori soittikin meille ja kertoi, että sunnuntain kokouksessa oli ollut paljon uusia ihmisiä. Rukoilkaa näiden kävijöiden puolesta, että he jatkaisivat seurakunnan tilaisuuksiin osallistumista ja tulisivat Herramme Jeesuksen Kristuksen pelastamiksi.

Uudelleen Ukrainassa

2011-12-01T11:22:00.003+02:00

Lokakuun viimeisenä päivänä lähdin Kisinjevistä kohti Ukrainan rajaa. Iltapäivästä pääsin raja-alueelle ja muistin edellisen kerran Ukrainan rajalla, kun rajanylitys kesti viisi päivää. Tällä kertaa ylitys sujui paljon nopeammin, muutamassa tunnissa ja aloitimme matkan Ukrainassa suunnitelmien mukaisesti.

Kahden viikon aikana vierailimme lähes joka päivä uudessa kylässä. Levitimme kirjallisuutta ja kävimme seurakunnissa puhumassa lähetystyöstä, sekä tärkeydestä osallistua siihen. Rukoilemme ja toivomme, että tulevaisuudessa näemme myös Ukrainassa aktiivisia ja ulospäin suuntautuneita seurakuntia tekemässä lähetystyötä, ensin heidän omissa kylissä ja kaupungeissa, mutta myös aina maan ääriin asti.

Kiitos Herralle, että pääsimme Ukrainaan ja bussi toimi moitteettomasti, sekä saimme tehdä siellä kahden viikon matkan ilman suurempia vaikeuksia.

Ortodoksialueilla Moldovassa

2011-10-31T11:41:00.002+02:00

Lokakuun viimeisen viikon aikana kävimme keskellä Moldovaa neljässä eri kylässä. Olimme jokaisessa paikassa kaksi päivää. Bussin työtiimiin kuului 10 henkeä ja lisäksi paikallisia seurakuntalaisia.

Teimme päivittäin lapsille ohjelmaa, johon osallistui kymmenittäin lapsia kussakin kylässä. Nuorille ja aikuisille tarjoilimme kahvia ja teetä. Tämän lisäksi tiimissämme oli mukana paikallisista seurakunnista ammattiparturikampaajia, jotka antoivat taitonsa evankeliumin käyttöön.

Jonkun istuessa parturoitavana paikallinen pastori jutteli heidän kanssaan. Ja iloksemme monet olivat avoimia keskustelulle ja esittivät monenlaisia kysymyksiä uskostamme. Esimerkiksi siitä, miten uskomme eroaa Jehovan todistajien uskonnosta. Näin monet kuulivat evankeliumin ja saivat vastauksia kysymyksiinsä.

Keskustelujen lisäksi näytimme erään uudestisyntyneen entisen ortodoksipapin haastattelua. Hänen todistuksensa on osuva monille, sillä täällä ihmiset ovat ortodoksisen kirkon jäseniä ja voivat näin samaistua haastatellun taustaan. Samalla heille esitettiin kutsu osallistua seuraavaan paikallisen seurakunnan tilaisuuteen, jossa he saisivat kuulla lisää opetusta Raamatusta.

Seitsemän kylää - Romania

2011-10-31T11:38:00.002+02:00

Itä-Romaniassa kiersimme viikon aikana seitsemän kylää, joissa ei ole evankelisia seurakuntia. Alueen keskuskaupungissa oleva seurakunta tekee näissä kylissä lapsityötä ja tukee yksittäisiä uskovia.

Kaikissa paikoissa tuli isoja lapsiryhmiä tutustumaan bussiin ja mukaan ohjelmaan. Leikimme, pelasimme, näytimme kristillisiä Raamatun kertomusfilmejä ja kerroimme heille Jeesuksesta.

Paikalliset uskovat olivat hakeneet luvat mennä näihin kyliin paikallisilta pormestareilta ja täten kaikki oli kunnossa. Kuitenkin yhdessä Itä-Romanialaisessa kylässä paikallisen kirkon pappi tuli bussille ja lasten lähtiessä tämä pappi keräsi jakamamme kristilliset lastenlehdet itselleen pois lapsilta.

Toisessa kylässä olimme koulun edustalla ja koulun rehtori antoi oppilailleen luvan vierailla bussissa luokittain kesken oppituntien. Muutaman luokan vierailtua bussille ehti paikallinen pappi ja alkoi julistamaan lapsille, että ne jotka menevät bussiin, eivät enää sen jälkeen ole tervetulleita hänen kirkkoonsa.

Monet, jotka kävivät bussilla, ehtivät kuulla Jeesuksesta, että Hän voi pelastaa meidät synneistämme. Rukoilkaamme, että heidän ollessa etsikkoajallansa, he muistavat kuulemansa sanoman Jeesuksesta.

Pieniä kaupunkeja - Tšekki

2011-09-30T11:35:00.001+03:00

Balkanin matkan jälkeen ajoin viikoksi Tšekkiin. Kohteena oli kaksi itä-Tšekin pientä kaupunkia, historiallisine keskustoineen. Olimme bussilla parkissa kaupunkien keskustojen keskeisillä paikoilla.

Päivittäin avasimme bussin kirjatarjonnan ohikulkijoille. Paikallinen tiimi kutsui ohikulkijoita vierailemaan bussissa ja keskustelemaan halutessaan kahvikupin äärellä.

Iltaisin näytimme bussin vieressä olleella esiintymislavalla kristillisiä elokuvia, joiden näytöksiin kutsuimme päivän aikana ohitse kulkevia ihmisiä. Kymmeniä katsojia liityikin näihin näytöksiin.

Muistetaan rukouksin Tšekin ihmisiä.

Rajakaupungissa ja maalaiskylissä - Balkan

2011-09-30T11:15:00.005+03:00

Ajoin maan pääkaupungista halki kauniiden vuorien kohti länttä. Siellä toinen tiimi oli jo suunnitellut Bus4lifen reitit läheisiin kyliin. Kristillisestä näkökulmasta katsottuna näiden kylien asukkaat edustavat kauimmaista etnistä maailmankatsomusta. Koko ryhmämme odotti jännittyneenä, miten ihmiset meihin ja bussiin suhtautuvat.

Rukouksin aloitimme työmme ja yllätykseksemme bussille tuli kiitettävä määrä vierailijoita. Useat ottivat vastaan jakamaamme kirjallisuutta ja osa pysähtyi jopa katsomaan näyttämiämme lyhytelokuvia. Kävimme kolmessa kylässä ja yhdessä kaupungissa.

Kaikkein suurin yllätys tapahtui kaupungissa, jossa olimme yläkoulun edustalla ja oppilaat tulivat taukonsa aikana vierailemaan bussiin. Jaoimme heille kirjallisuutta ja yllättäen joku pyysi saada Raamatun. Kun tämä ensimmäinen pyyntö oli tullut, vietiin loput Raamattumme suorastaan käsistä. Jotkut oppilaat alkoivat jopa nujakoida keskenään siitä, kuka saisi Raamatun. Lopulta jouduimme antamaan heille paikallisen tiimimme yhteystietoja, mistä ne voisivat myöhemmin saada oman Raamatun.

Raamatusta muistamme 1. Piet. 1:23: ”te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta” Rukoillaan, että nämä ihmiset, jotka saivat Raamatun, lukisivat sitä innolla ja Herramme Jeesus Kristus saisi tulla heidän Vapahtajakseen. Kiitämme Jumalaa Hänen elävästä Sanastaan, jossa on voima pelastaa synteihinsä ja rikoksiinsa kuolleet ihmiset.

Viikko pääkaupungissa Balkanilla

2011-09-26T10:24:00.005+03:00

Monet muistavat Balkanin 1990-luvun sisällissodasta. Se vaikuttaa maassa edelleen monella tavalla. Luonnossa liikkumista tulee varoa, sillä maaperässä on suuret määrät maamiinoja. Vaikka sota päättyi jo 15 vuotta sitten, monien talojen seinissä näkyy luotien reikiä. Ihmiset ovat köyhiä ja elävät tässä ympäristössä pyrkien saamaan elantonsa jostakin.

Maassa on kolme etnistä ryhmää. Katolisten ja ortodoksien lisäksi on huomattava kansallinen muslimiväestö. Tällaiseen uskontojen ja etnisten ryhmien väliseen sekamelskaan Bus4life liittyi parin viikon ajaksi.

Levitimme maassa kirjallisuutta, näytimme filmejä, tarjoilimme kahvia ja tämän ohessa tiimiläiset keskustelivat paikallisten kanssa. Maan pääkaupungissa olimme erään lähiön kauppakeskuksen vieressä.

Eräänä iltapäivänä autoon tuli noin 11-12-vuotias tyttö. Tämä tyttö katseli lasten kuvallista Raamattua ja sanoi, että voi kunpa minulla olisi rahaa, niin ostaisin tämän. Tiimimme johtaja vastasi, että siihen ei tarvita rahaa, sillä annamme sitä ilmaiseksi kaikille halukkaille. Tästä iloisena tyttö lähti kotiinsa kirja kainalossa. Ei mennyt kuitenkaan kauan, kun hän tuli takaisin ja palautti kirjan. Tyttö kertoi, että äiti oli sanonut, ettei hän voi pitää sitä, koska heidän perheessään ei lueta Raamattua.

Tämän surullisen tosiasian nähtyäni haluan jakaa rukousaiheeksi nämä ihmiset, että Pyhä Henki avaisi heidän sydämiään ja silmiään näkemään todellisen Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen, jotta he voisivat antautua Jeesuksen omiksi.

Bussilla Balatonille - Unkari

2011-08-29T16:13:00.005+03:00

Slovakian festivaalien jälkeen Bus4life suuntasi takaisin Unkariin. Kelit ovat olleet kesäiset - kahden viikon ajan lämpötila on ollut jatkuvasti hellelukemissa. Bus4lifen kohde sijaitsi Keski-Euroopan suurimman järven, Balatonin rannalla, jossa evankelinen allianssi järjesti opetus- ja lähetyskonferenssin nimeltä BalatonNET.

Vaikka tapahtumapaikkana on pieni kylä, tapahtumassa on aina runsaasti Unkarilaisia lähetysjärjestöjä esittelemässä työmuotoja. Opetusseminaareista vastasivat pääasiassa saksalaiset ja unkarilaiset puhujat.

Bussi toimi aktiolaisten tukikohtana noin 30 metriä vesirajasta. Aktiotiimi toteutti ohjelmaa järven rannalla, jossa oli sadoittain tai arviolta jopa toista tuhatta turistia lomailemassa. Päivittäin varsinaisen ohjelman jälkeen saimme mahdollisuuden nauttia täällä harvinaisesta huvista, uimisesta.

Muistakaa rukouksin näitä ihmisiä, jotka huvittelujensa lomassa kuulivat rannalla evankeliumia, ettemme olisi turhaan juosseet ja turhaan vaivaa nähneet, vaan että työ kantaisi hedelmän ajallaan.

Slovakian kesäjuhlat

2011-08-26T15:52:00.012+03:00

Taas tänäkin vuonna olimme mukana bussin kanssa Slovakiassa, maan suurimmalla kristillisellä nuorten kesäfestivaalilla. Tapahtuma keräsi useamman tuhat henkeä yleisöä keskelle kaunista Slovakian vuoristoista maaseutua. Tapahtuman puhujat ja esiintyjät tulivat ympäri Eurooppaa.

Bussissa pidimme kirjallisuutta myynnissä, sekä kerroimme ja esittelimme bussin toimintaa kaikille uteliaille. Tietysti vastaan tuli useampi vanha tuttu, sillä täällä on oltu aikaisemminkin. Heidän kanssaan saimme nauttia kristittyjen yhteydestä kahvikupin äärellä, yli kieli- ja kansallisuusrajojen.

Uusilla urilla - Ukraina

2011-08-10T13:27:00.009+03:00

Romaniasta lähdin heinäkuun puolessa välissä kohti Ukrainaa ja uusia haasteita. Pääsin rajalle maanantaina 11. päivä jo ennen kello 12 ja esitin paperit virkailijoille. Hetken niitä tutkittuaan, he ilmoittivat, etteivät he tiedä, mitä tälläisen ajoneuvon kanssa tulisi tehdä. Niinpä he päättivät lähettää kyselyn päämajaan, Kieviin.

Kesti muutaman tunnin, ennen kuin sieltä tuli vastaus: ei ole asiaa Ukrainaan, joten käänny takaisin Romaniaan. Sitten annoin lisää papereita ja sain ohjeen mennä bussiin odottamaan vastausta. Samalla tehtiin paperi, jolla bussi pidätettiin tullialueelle ja otettiin rekisteriote pois.

Tämän jälkeen oli odottelua - päivä toisensa jälkeen, yli neljä vuorokautta. Useampien neuvottelujen ja selvityspyyntöjen jälkeen saimme Suomen liikenneministeriön kautta tehdyn erityisanomuksen ansiosta luvan jatkaa Ukrainaan perjantai-iltapäivällä.

Alkuperäinen suunnitelma Ukrainassa oli tehty kahdeksi viikoksi. Nyt oli enää runsas viikko jäljellä ja lauantai-aamuna pääsimme liikkeelle paikallisten järjestäjien kanssa. Kiersimme lounais-Ukrainaa seuraavat päivät tiheässä tahdissa.

Saavutimme seitsemän eri kylää. Bus4life tiimin tehtävänä oli levittää kristillistä kirjallisuutta ja paikalliset seurakunnat vastasivat muusta ohjelmasta. Heinäkuun viimeisenä päivänä alkoi paluumatka Ukrainasta Unkarin rajalle. Tällä kertaa rajanylitys hoitui muutamassa tunnissa.

Kiitos kaikille tukijoille, rukoilijoille ja Jumalalle, että Ukrainan matka mahdollistui. Rukouksemme on, että tehty työ Ukrainassa kantaisi hedelmää.

Heinäkuun hellettä Romaniassa

2011-07-22T12:51:00.000+03:00

Tulin bussilla Romaniaan heinäkuun 2. päivä ja heti seuraavana päivänä suuntasimme tiimin kanssa samaan romanikylään, jossa olimme viime kesänä ja jouluna.

Viimeiset kaksi viikkoa päivälämpötilat ovat olleet täällä lähes yhtäjaksoisesti +30 ja +35 asteen välillä.

Mukana oli iso tiimi amerikkalaisia opiskelijoita ja heidän lisäksi muita kesäaktiolaisia ympäri maailmaa. Toisen viikon alussa mukaan liittyi hammaslääkäriklinikka, jonka mukana tuli kaksi suomalaista hammaslääkäriä. Paikalliset kyllä varoittelivat, että kovin moni ei ole selvinnyt ehjin nahoin vietyään romaneilta hampaita, mutta tällä kertaa he kuulemma tinkasivat kuinka monta otetaan pois, kun ilmaiseksi saa hammashoitoa.

Kuvassa koko porukka kylältä viimeisessä ohjelmassa.

Tiimi järjesti aamupäivisin ohjelmaa kylän lapsille ja nuorille jalkapallokentällä ja iltapäivisin osa amerikkalaisista opetti kyläläisille englantia.

Aamupäivisin bussissa järjestettiin ohjelmaa nuorimmille lapsille, kun isommat olivat pelikentällä. Iltaisin näytimme bussissa lapsille raamatunkertomusanimaatioita.

Lumenfest Slovakiassa

2011-06-20T14:41:00.001+03:00

Perinteiseen tapaamme olimme mukana Slovakiassa järjestetyllä kristillisellä nuorisomusiikki festivaalilla. Tapahtumaan osallistui muutama tuhat nuorta kesäkuun ensimmäisen viikonlopun aikana Trnavan kaupungin keskusaukiolla.

Erityisen ilahduttavaa oli kuulla kertomuksia ihmisiltä, jotka olivat käyneet bussissamme jo vuosi sitten. Eräs pastori kertoi, että kirjamme ovat hänen syynsä tulla näille festivaaleille. Hän tuli jälleen täydentämään seurakuntansa kirjastoa runsaasta valikoimastastamme.

Katolinen nunna kertoi, kuinka hän viime vuonna Bus4lifessa käydessään oli saanut meiltä kirjan George Mullerin elämästä. Muller perusti Lontoossa 1800-luvun alkupuolella orpokodin ilman varoja. Kuitenkin hän pystyi Jumalan ihmeellisellä johdatuksella ruokkimaan tuhansia lapsia elämänsä aikana. Nainen kertoi, kuinka kirjan kertomuksen kautta hän on oppinut luottamaan Jumalan apuun ja johdatukseen jopa arkipäiväisissä asioissa.

Vauhdikas viikko Puolassa

2011-06-16T20:30:00.011+03:00

Ensimmäistä kertaa ajoin bussilla Puolaan maanantaina 23.5. tarkoituksena tehdä ohjelmaa siellä paikallisen kirjakustantamon ja seurakuntien kanssa. Aloitimme ohjelman tiistaina Varsovan yhdellä vilkkaimmistä pääkaduista.

Olimme parkissa ”bussipysäkilla”, jonka ohi kulkee päivän aikana tuhansia ihmisiä. Tässä paikassa kahden päivän aikana jaoimme kutsuja bussille yli 3500 kpl. Näiden päivien aikana varmasti useampi sata ihimistä vieraili bussissa. Osa vain lyhyesti vilkaisten sisälle, mutta osa myös pysähtyen kyselemään ja keskustelemaan paikallisista seurakuntalaisista muodostettujen tiimiläisten kanssa. Jokaiselle bussissa vierailleelle henkilölle annoimme tai ainakin tarjosimme traktaatin, toki kaikki eivät sitä ottaneet vastaan.

Seuraavat kaksi päivää olimme pienemmässä kaupungissa, Plockissa, Varsovasta noin 150 km itään. Tässä kaupungissa saimme yhden parhaista mahdollisista parkkipaikoista vilkkaan pääkadun varrelta, paikallisen kaupunginteatterin parkkialueelta. Ja hintakin oli edullinen: teippasimme bussiin kylkiin heidän mainoksensa. Olimme tyytyväisiä tähän sopimukseen ja jälleen jaoimme noita traktaatteja bussissa kävijöille.

Toisena päivänä Plockissa saimme myös Uusia Testamentteja jaettavaksi. Jälleen jokaiselle bussissa kävijälle tarjosimme ilmaiseksi Uutta Testamenttia ja traktaattia. Parkkipaikaksi saimme markkina-alueen päässä olevan aukion. Olimme varsinaisen festivaali- ja markkina-alueen ulkopuolella, mutta tavoitimme hyvin ihmisiä. Markkinoilla oli myös esiintyjiä, esimerkiksi soittokuntia, jotka päättivät läpimarssinsa tuolle samaiselle aukiolle, jolla olimme parkissa. Näin Herra järjesti mitä parhaimman mainonnan ja markkinaväki tuli bussin eteen väkisinkin seuratessaan näitä esiintyjiä.

Viimeinen paikka oli länsi-Puolassa Poznan niminen kaupunki, noin puoli miljoonaa asukasta. Olimme kolme päivää kaupungin keskustan eri paikoissa parkissa. Yksi paikka oli keskustan vilkkaimman kävelykadun risteävän poikkikadun kulmassa. Jaoimme useita satoja Uusia Testamentteja bussissa käyneille henkilöille ja joidenkin puolesta osa tiimiläisistä sai myös rukoilla. Rukoilkaa näiden ihmisten puolesta, jotka saivat Uuden Testamentin tai traktaatin, että Jumala vetäisi heitä puoleensa ja heidän sydämensä avautuisivat Sanalle, ja Jeesus saisi pelastaa heidät.

Ensimmäinen matka Tšekkiin

2011-05-26T22:15:00.007+03:00

Toukokuun puolivälissä Bus4lifen ohjelmassa oli viikon reissu Tšekkiin. Kyseessä oli uusi aluevaltaus ja tämä toi mukanaan monia haasteita käytännön järjestelyissä.

Oli hienoa nähdä, kuinka paikallisen seurakunnan nuoret osallistuivat rohkeasti katuevankeliointiin. Ajatuksena oli tehdä 10-kohtainen kyselytutkimus, jossa viimeisenä kysymyksenä oli suora haaste; "Onko sinulla iankaikkinen elämä? Jos ei, tiedätkö kuka sellaisen voi antaa?" Tämä kysymys tietysti asetti haastateltavat miettimään elämäänsä iankaikkisuuden näkökulmasta.

Osana toimintaa oli tietysti kirjallisuus, jota levitimme ohikulkijoille.

Hyvä aihe esirukouksille ovat nyt nämä Tšekinmaan ihmiset, jotka saivat kuulla Bus4life-tiimin tuoman hyvän sanoman. Rukoillaan, että jaettu kirjallisuus, keskustelut ja evankeliumin julistaminen vaikuttaisi. Kiitämme Herraa myös kaikesta varjeluksesta matkoilla.

Pääsiäisen ilo ja riemu - Unkari

2011-04-28T14:35:00.006+03:00

Ketä sinä etsit? - Hän on ylösnoussut ja Hän elää!

Tähän lauseeseen voitaneen tiivistää pääsiäisen ilosanoma. Vaikka pitkäperjantaina muistamme Jeesuksen Nasaretilaisen ristiinnaulitsemista ja sen tuottamaa sovitusta, niin maanantaiaamuna
juhlimme jo hänen ylösnousemistaan kuolleista ja sen tuomaa toivoa iankaikkisesta elämästä ja ruumin ylösnousemisesta viimeisenä päivänä.

Totisesti tässä on ilon ja riemun aihetta, josta on syytä kertoa myös niille, jotka eivät sitä ole vielä ymmärtäneet ja nähneet. Saimme sen mahdollisuuden pääsiäisenä Unkarissa, Tordasin kylässä. Parkkeerasimme bussin kylän parhaalle paikalle ja päivittäin tiimin järjestämään ohjelmaan osallistui koko joukko kyläläisiä. Lapsia ja vanhempia. Tiimi esitti nukketeatteria, jossa esille tuli pääsiäisen todellinen merkitys kananpoikien ja pupujen takaa.

Järjestimme pääsiäs-talkshown, jossa kerroimme kansallisista ja henkilökohtaisista pääsiäistavoista kotimaissamme. Tiimissä kun oli edustettuna Ranska, Saksa, Englanti, Suomi ja Unkari. Tämän kautta kerroimme henkilökohtaisia todistuksia kuulijoille pääsiäisen merkityksestä.

Lapsille oli myös ajanvietteeksi pelejä, askartelua ja leikkimielisiä kilpailuita, joissa palkintona oli tietysti suklaamunia.

Kevättä Karpaateilla - Romania

2011-04-01T10:59:00.007+03:00

Romanian vuorillakin alkaa kevät näkyä. Olimme bussilla paikallisen seurakunnan kanssa legendaarisissa maisemissa, kreivi Draculan linnan pihalla. Linna sijaitsee Branissa, melko keskellä Romaniaa. Tässä vajaa 10 000 asukkaan kylässä on vain yksi evankelikaalinen seurakunta, joka sekin on pieni, alle 20 henkeä.

Ihmiset ovat tässä kylässä ortodoksikirkon perinteiden alla, eivätkä he ole olleet avoimia evankeliumille. Kuitenkin pieni kirkko on aktiivinen ja käytännössä kaikki seurakuntalaiset osallistuivat ohjelmaan jollain tavalla. Monet seurakuntalaisista rohkaistuivat keskustelemaan ihmisten kanssa ja kertomaan evankeliumia näissä hienoissa maisemissa.

Lähtiessämme seurakunta oli tyytyväinen tästä mahdollisuudesta tavoittaa ihmisiä Bus4lifen avulla. Aina joku kyläläisistä pysähtyi kuuntelemaan ja keskustelemaan - jopa tunniksi seurakuntalaisten kanssa. Rukoilkaa näiden ihmisten puolesta, että he hyväksyisivät sen pelastussanoman, jonka he saivat nyt kuulla: Jeesus haluaa pelastaa ja vapauttaa sinut.

"Hiihtoloma" Moldovassa

2011-03-21T10:54:00.001+02:00

Perjantaina 4.3 ajoin Moldovaan ja lauantaina aloitimme tiimin kanssa ohjelman. Olimme bussilla parkissa kylien keskusaukioilla. Mukana ollut tiimi järjesti paljon ohjelmaa lapsille, koska heillä oli ”hiihtoloma” kouluista. Tosin täällä ei ole tietoa Suomen hiihtokeleistä, koska lämpötila kohosi jo muutamana päivänä jopa yli 20 asteen.

Esitimme lapsille nukketeatteria, piennäytelmiä ja animaatioita. Nuorille ja aikuisille näytimme kristillisiä filmejä. Pidimme bussia auki myös ilman sen kummempaa ohjelmaa. Sisällä oli kirjallisuus esillä ja ulkona tarjoilimme kahvia ja teetä, sekä kutsuimme ohikulkijoita vierailemaan bussissa ja keskustelemaan evankeliumista.

Kerron yhden tilanteen tarkemmin. Olimme kuvassa olevalla paikalla tarjoilemassa kahvia ja teetä. Kutsuimme erään jo vanhemman miehen keskustelemaan ja hän tuli paikalle, vaikkakin hieman negatiivisesti suhtautuen. Hän keskusteli hetken paikallisen seurakunnan pastorin kanssa, lähinnä hän ilmoitti mielipiteensä, että tämä on turhaa hölynpölyä tai jotain sinne päin. Kuitenkin pastori kysyi, saisiko rukoilla hänen puolestaan. Mies lupautui, että hyvä on, mutta vain lyhyesti. Niinpä pastori rukoili tämän miehen puolesta.

Rukouksen päätyttyä tämä mies kysyi: ”Mistä tiedät minun elämäntilanteeni ja asiani? Rukoiletko kaikkien kanssa tällä tavalla?” Pastori vastasi ettei hän tiedä, ja ainoastaan hän rukoili juuri tälle ihmisille tällä tavalla, täysin henkilökohtaisen ja persoonallisen rukouksen.

Tämä mies oli ilmeisen liikuttunut tästä rukouksesta. Rukoilkaa tämän miehen kuin niiden kaikkien muidenkin puolesta, joita Pyhä Henki on puhutellut, että he vastaisivat siihen kutsuun, jonka Jeesus esittää, tehdä parannus ja seurata Häntä elämänsä Herrana.

Eilen lauantaina 19.3 olin perillä Romania toimipisteessä ja huomenaamulla alkanee ohjelma täällä. Rukoilkaa myös tämän tulevan kiertueen puolesta, että saisimme toimia sataprosenttisesti Pyhän Hengen johdossa, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa.

Matka Suomesta Romaniaan

2011-03-04T06:58:00.006+02:00

Juho kirjoittaa:
Pääsimme liikkeelle tiistaina 22. helmikuuta, kun auto oli saatu pakattua. Pakkasimme avustustavaraa vietäväksi Itä-Euroopan yhteistyökumppaneillemme. Tavoitteena oli illan lautta Helsingistä Tallinnaan. Kaikki sujui hyvin ensimmäiset sata kilometriä, mutta sitten mittaristossa syttyi latauksen varoitusvalo muutama kilometri ennen Parolan liittymää. Tietysti tämä oli suuri ongelma, mutta sen "parempaa" hajoamispaikkaa ei voi olla. Juuri Parolassa on korjaamo, jossa bussi on huollettu. Niinpä päätimme kurvata korjaamon pihaan ja tutkia ongelmaa. Kello oli noin kuusi illalla.

Huoltomiehemme tuli myös paikalle ja hänen kanssaan mittailimme jännitteitä ja tutkimme sähköpiirustuksia seuraavaan yöhön kello kolmeen asti. Osittain jouduimme työskentelemään ulkona, missä pakkasta oli -18'C ja yön aikana lämpötila laski edelleen lähemmäs -30'C.

Seuraavana päivänä otimme laturin irti, veimme sen autosähköliikkeeseen tutkittavaksi ja tuomio oli selvä. Tarvitsee korjata tai vaihtaa peruskorjattuun. Päädyimme peruskorjattuun ja iltapäivästä noin klo 16 se oli paikoilleen asennettu, testattu ja valmis ajoon. Niinpä tasan vuorokautta myöhemmin, kuin oli alkuperäinen suunnitelma pääsimme lauttaan ja ajomatka kohti Romaniaa alkoi.

Matka tämän jälkeen sujui hienosti, bussin tekniikka toimi hyvin ja tapaamiset matkan varrella eri yhteistyökumppaneiden kanssa saatiin järjestymään vuorokauden viivästyksestä huolimatta. Lopulta keskiviikkona 2.3. iltapäivällä saavuimme Romanian OM:n toimipisteeseen.

Perjantai-aamuna 4.3. Bus4life lähti vuoden ensimmäiselle aktiomatkalle Romaniasta Moldovaan.

Rukousaiheet:

Kiitos rukoustuesta - Herra kuulee rukoukset: loppumatka Romaniaan sujui hyvin
Moldovan matka ja sen ohjelma
Varjelusta liikenteeseen

Lähtö Suomesta viivästyi

2011-02-22T09:50:00.009+02:00

Tiistaina 22. helmikuuta oli suunniteltu lähdön hetki Suomesta. Lähtövalmistelut olivat sujuneet hyvin ja kaikki odottavat mielenkiinnolla uutta Bus4lifen työkautta. Autolautta oli varattu keskiviikkoaamuksi, mutta bussiin tuli matkalla Helsinkiin jokin sähkövika ja autolauttapaikka jouduttiin perumaan.

Muistakaa rukouksin, että auto saataisiin kuntoon nopeasti ja suunnitelmat voisivat toteutua. Pyydämme esirukousta tuhansien kilometrien matkalle, että Herra varjelisi onnettomuuksilta ja bussin rikkoontumisilta.

Alkuperäisenä tavoitteena oli päästä aloittamaan ohjelma Moldovassa 4. maaliskuuta.

Bussin katsastus

2011-01-23T13:52:00.010+02:00

Noin kahden ja puolen viikon korjaamolla seisomisen jälkeen bussi näyttää ja tuntuu taas lähestulkoon uudenveroiselta, vaikka sillä on jo ajettu 710 000 km. Huollon aikana korjaamolla on vaihdettu monia uusia osia, paranneltu vanhaa ja tällä tavoin pyritty lisäämään toimintavarmuutta. Lisäksi pesulla ja ruostevaurioiden korjauksella on erityisesti ulkoasuun kaunistava vaikutus.

Torstaina 20. tammikuuta oli varattu aika katsastukseen, kun kaikki tiedossa olevat viat ja korjausta vaativat kohteet oli käyty korjaamolla läpi. Lyhyehkön koeajon jälkeen ajoin bussin katsastukseen ja siitä selvisimme hyväksytysti läpi - ilman huomautuksiakaan ja jopa kehujen kanssa. Nimittäin kuulin, kun varsinainen tarkastaja pyysi muitakin paikalla olleita katsastushenkilöitä katsomaan, kuinka on vanhassa Scaniassa hyvät jarrut.

On siis kannattanut tehdä se remontti silloin, kun bussia on tätä käyttötarkoitusta varten rakennettu, noin 3 vuotta sitten, kun edelleen saa kehuja ja on turvalliset jarrut. Nyt tekniikan osalta bussi alkaa olla valmis seuraavaa reissua varten, kiitos Herralle hyvin sujuneista korjaustöistä.

Vielä on käytännön asioita kuitenkin järjestettävänä, ennenkuin päästään lähtemään. Alustavan suunnitelman mukaan lähtö on helmikuun loppupuolella, tavoitteena päästä aloittamaan tämän vuoden ensimmäinen aktiomatka bussilla maaliskuun 1. viikon aikana. Näiden lähtövalmistelujen ja suunnitelmien puolesta saamme rukoilla, että Herra johtaa ja siunaa ne tahtonsa mukaan, parhaalla mahdollisella tavalla.

Takana 27 000 kilometriä

2011-01-09T20:50:00.008+02:00

Kuva on matkalta romanikylään.

Joulu on vietetty ja lahjat jaettu. Joulun vietto romanikylässä Bucarestin tuntumassa oli mielenkiintoinen kokemus. Vaikka jouluvaloja ja muita koristeita näkyikin, ei voi puhua samanlaisesta jouluhumusta mihin Suomessa ja muissa länsimaissa törmää.

Joulunvietto oli varsin vaatimaton tapahtuma, ilman sen kummempia juhlallisuuksia. Joululauluja laulettiin ja syötiin hieman paremmin, kuin tavallisesti, mutta siinä olivat kaikki ulkonaiset juhlallisuudet.

Eräs romanilapsi joulupaketti kädessään.

Palattuamme takaisin OM:n toimintapisteeseen tyhjensimme ja pesimme bussin. Tiistaina 28. joulukuuta aloitin 2500 kilometrin mittaisen kotimatkan. Reitti kulki Romaniasta Unkariin, Slovakiaan, Tsekkiin, Puolaan, Liettuaan, Latviaan, Viroon ja lopulta Suomeen. Matkan varrella pysähdyin Unkarissa ja Slovakiassa tervehtimässä paikallisia yhteistyökumppaneita.

Sunnuntai-iltana 2.1.2011 rahtilautta Tallinnasta Helsinkiin saavutti Vuosaaren sataman noin klo 22 illalla ja nyt olin bussin kanssa takaisin Suomessa. Matka sujui turvallisesti ja joutuisasti. Kiitos kaikille esirukouksistanne. Jumala varjeli kotimatkan perille asti. Kiitos Jumalalle.

Vuoden 2010 aikana kilometrejä kertyi 27 000 ja kävimme 77 kylässä tai kaupungissa, joihin Bus4life-tiimit veivät evankeliumia ja auttoi paikallisia seurakuntia ja ihmisiä monin tavoin. Tällä hetkellä (viikko 2 / 2011) bussi on korjaamolla huollossa ja odottaa katsastusta. Rukoilemme, että kaikki nämä tekniset asiat onnistuisivat ilman sen suurempia ongelmia.

Jouluterveiset - Romania

2010-12-23T22:45:00.009+02:00

Taas on se aika vuodesta, kun joululauluja lauletaan ja lahjoja jaetaan kilteille lapsille.

Tämä joulu on ainakin minulle varsin erilainen kokemus verrattuna aikaisempiin. Huomenaamulla lähdemme ”joulunviettoon” erääseen romanikylään. Aikaisemmin OM Romanian tiimi on toiminut kyseisessä kylässä ja nyt on vuorossa jouluvierailu.

Viimeisten kahden viikon aikana olemme kiertäneet OM:n toimipisteen lähialueita ja vierailleet ja järjestäneet monenlaista ohjelmaa. Bussilla olimme muunmuassa tarjoilemassa teetä ja kahvia kuulijoille, kun kylän aktiiviasukkaat järjestivät joulukonsertin.

Samoin vierailimme kehityshäiriöisten ihmisten toimintakeskuksessa, veimme lahjoituksina saatuja ”kenkälaatikoita”. Eli pienen paketin johon on pakattu jokaiselle saajalle päivittäistavaratarvikkeita, sekä jokin iloa tuova esine, kuten lapsille lelu, sekä pieni ”herkkuelintarvike”. Järjestimme heille myös muutaman tunnin mittaisen päiväohjelman, johon sisätyi yhteistuumin laulettuja joululauluja ja tietysti jouluevankeliumin kertominen.

Alkuviikosta eräänä iltana järjestimme OM:n toimipisteessä ohjelmaa naapurissa sijaitsevan lastenkodin lapsille. Paikallisen OM:n tiimillä on aktiivisesti toimintaa kyseisen lastenkodin kanssa ja tällä kertaa kutsuimme heidät vierailulle. Myös nämä lapset saivat ohjelman lopuksi omat ”kenkälaatikkonsa”.

Kuvassa erään perheen lapsi, johon veimme ruokapaketteja. Viemässä pussia sisälle. Tuo takana oleva talo on heidän koti ja tässä perheessä on 6 lasta.

Eilen (22.12) kävimme viemässä ruoka-avustus pakkauksia vuoristossa asuville köyhille perheille. Nämäkin vierailukohteet perustuvat aiemmin tehtyhin käynteihin, joten paikalliset tiimiläiset tietävät, missä talossa tarve on kaikkein suurin. Tämä oli myös oiva liikuntapäivä, kun kävelimme vuorilla noin 3-4 tuntia ja kannoimme mukana näitä avustuspakkauksia. Tämän ohessa oli aikaa ihailla kauniita vuoristomaisemia.

Tälläisiä jouluterveisiä Romaniasta, jouluaatonaattoiltana.

Joulua kohti - Romania

2010-12-16T19:05:00.009+02:00

Moldovassa bussin tekniikka alkoi reistailemaan. Oli monia vaikeuksia, lopulta jouduin turvautumaan ammattikorjaamoon päästäkseni jatkamaan matkaa Kisinjevistä. Loppujen lopuksi paluu Moldovasta Romaniaan onnistui viikkoa myöhemmin kuin alkuperäinen suunnitelma. Nyt kaikkien vaikeuksien jälkeen olen varsin kiitollisin mielin tuon Moldovan reissun jälkeen. Tulipahan tehtyä ja koettua.

Kuvassa näkymä korjaamolta

Romaniassa olemme lähinnä auttaneet OM:n toimipistettä. Täällä järjestimme jouluohjelmaa yhdessä koulun ja naapurin lastenkodin kanssa. Paikallisten seurakuntien nuoret ja lapset esittivät joululauluja. Samalla oli joulumyyjäiset, johon Bus4life liittyi kirjaosastona.

Maisemat täällä Romaniassa ovat alkaneet muuttua talvisiksi.

Yhden reissun teimme noin 100 kilometrin päähän. Siellä oli vanhainkotivierailu ja veimme joululahjoina tuoleja, pöytiä ja ruoka-avustusta. Omalta osaltani tämä vanhainkotivierailu vaihtui bussin sähkövikojen korjauspäiväksi. Niinpä vietin iltapäivän ja iltaa bussilla, kun muu tiimi teki vierailun ilman bussia.

Lauantaina 18. päivä Bus4life-tiimi aloittaa tämän vuoden viimeisen aktiomatkan. Aktion on määrä kestää joulukuun 26. päivään. Joulun vietämme romanikylässä. Tämän jälkeen tuon bussin Suomeen vuosihuoltoon.

Kiitos kaikille muistamisesta, esirukousaiheita:

Varjelusta matkoille
Että bussi toimisi ja voisimme tehdä matkan ilman vaikeuksia
Varjelusta ja siunausta tulevaan kotimatkaan

Paljon lapsi ja nuoria - Moldova

2010-11-30T10:23:00.004+02:00

Marraskuun alussa Bus4life tiimi kiersi kaakkois-Moldovaa. Pysähdyimme eri kylissä aina pariksi päiväksi ja järjestimme ohjelmaa mm. päiväkodeissa ja kouluissa. Iltaisin tiimi järjesti tilaisuuksia nuorille tai osallistui paikallisten seurakuntien tilaisuuksiin.

On innostavaa nähdä, kuinka lapset tulevat sankoin joukoin ottamaan osaa ohjelmaamme. Järjestimme evankelioivia pelejä, leikkejä ja lauluja. Nukketeatterin avulla esitimme raamatunkertomuksia. Nuorille esitimme kristillisiä filmejä ja tiimimme jäsenet ovat saaneet kertoa omakohtaisia todistuksia Jumalan ihmeellisestä johdatuksesta elämässämme.

Kiitos kaikille tuesta. Rukousaiheita

kiitos ja ylistys Herralle Bus4life-työn mahdollistamisesta ja varjeluksesta
esirukousta niiden puolesta, jotka ovat työmme kautta kuulleet evankeliumin
viisautta työn tulevaisuuden suunnitteluun
ymmärrystä tiimielämään
kiitos varjeluksesta liikenteessä
varjelusta liikenteessä
viisautta bussin teknisiin ongelmiin

Sanaa kaduilla - Unkari

2010-10-19T13:29:00.006+03:00

Viime viikolla olimme bussin kanssa kahdessa eri paikassa, kaksi päivää molemmissa. Aloitimme pienessä kaupungissa Budapestin pohjoispuolella. Kaupungissa toimiva seurakunta järjesti ohjelmaa bussin ympärillä. Olimme kulttuuritalon edustalla, ulkona tarjoilimme teetä ja kahvia.

Kutsuimme ohikulkijoita istumaan hetkeksi, tutustumaan bussiin ja juttelemaan uskonasioista. Sisällä bussissa oli kirjamyyntiä, sekä ohjelmaa pienille lapsille. Iltapäivästä, kun nuoret ja koululaiset olivat liikkeellä, todistimme heille, sekä kutsuimme katsomaan illalla elokuvaa bussissa.

Perjantaina siirryimme yhteen Budapestin itäiseen kaupunginosaan. Siellä paikallinen baptistiseurakunta järjesti ohjelmaa suuren risteysalueen kulmassa, muutaman minuutin matkan päässä aivan kaupungin ydinkeskustasta. Mukana oli erityisen paljon seurakunnan nuoria, jotka rohkaistuivat jalkautumaan kadulle.

Molempina iltoina esitimme bussissa kristillisiä filmejä. Esitysten jälkeen paikalliset kävivät keskustelua niistä. Päiväsaikaan pidimme teetarjoilua ulkona ja kävimme keskusteluja hetkeksi pysähtyvien ohikulkijoiden kanssa. Lapsille esitimme lauantaina kaksi nukketeatterinäytöstä.

Seurakuntalaiset olivat hyvin innostuneita ja aktiivisia. Rukoillaan heille jatkossakin intoa ja rohkeutta todistamiseen Budapestin kaduilla.

Tuhon tulva - Unkari

2010-10-11T10:45:00.012+03:00

Lienette kuulleet Unkaria kohdanneesta teollisuusonnettomuudesta. Onnettomuudessa alumiinitehtaan jätelieteallas oli sortunut ja sen sortuminen oli suuri. Tämän seurauksena lähikylät joutuivat voimakkaasti emäksisen lietteen valtaamiksi. Tapaturma on vaatinut useita kuolonuhreja ja loukkaantuneita. Myös satojen ihmisten kodit tuhoutuivat, tai vaurioituivat.

Menneellä viikolla keskiviikkoaamuna Unkarin baptistiunionin avustustoiminnan johtaja otti yhteyttä Unkarin OM:n koordinaattoriin ja pyysi bussia osallistumaan tapaturmakylien avustamiseen. Unioni organisoi baptistipastoreista ja seurakuntien vapaaehtoisista koostuvan ryhmän ja pyysi bussia käyttöön ryhmän tukikohdaksi. Niinpä keskiviikko iltapäivästä saavuin Devecserin kylään, jossa tiet olivat punaisen liejun peitossa ja poliisi ohjasi liikennettä.

Tämä punainen kuravelli oli sen tuhon aiheuttaja ja sitä näkyi olevan kaikkialla. Torstaipäivän olin bussin kanssa Kolontárissa, joka oli näistä kylistä eniten kärsinyt. Avustusryhmä tarjosi henkistä ja hengellistä kriisiapua omaisensa ja kotinsa menettäneille ihmisille, jotka sitä halusivat. Samanaikaisesti ryhmäläiset auttoivat omalla työpanoksellaan, siivoamalla tätä liejua sellaisilta alueilta, missä kaivinkoneilla ei ole riittävästi työtilaa. Muistetaan näitä onnettomuudesta kärsineitä uhreja ja heidän omaisiaan rukouksin. Rukoillaan, että he antaisivat Jumalamme armossaan puhutella, auttaa ja pelastaa heidät lopulliselta kadotukselta.

Haastamassa lähetykseen - Unkari

2010-09-28T13:48:00.005+03:00

25.-26. syyskuuta Bus4life osallistui Budapestissa järjestettyyn MINAP-tapahtumapäivään (Mission Information -NAP = päivä suomeksi). Kerroimme työstämme ja esittelimme bussia. Tapahtumapäivän järjestivät yhteistyössä OM-Unkari ja Wycliffe-raamatunkääntäjät.

Päivän teemana oli haastaa ihmisiä mukaan lähetystyöhön, erityisesti nuoria, joita suurin osa osallistujista oli. Kerroimme mahdollisuudesta osallistua bussin toimintaan tiimiläisenä viikon tai kahden mittaisilla aktiomatkoilla, joko Unkarissa tai niin halutessa myös Romaniassa, Slovakiassa ja Moldovassa.

Sunnuntaina samassa paikassa oli kahden seurakunnan tilaisuudet, joiden jälkeen esittelimme bussia seurakuntalaisille ja kerroimme työstämme. Näiden esittelyjen yhteydessä pidimme bussin kirjamyyntiä avoinna ja erityisesti englanninkielinen kirjallisuus kävi kaupaksi, sillä toinen näistä seurakunnista oli kansainvälinen, käytännössä siis englanninkielinen seurakunta. Ihmiset kertoivat, että he näkevät harvoin kristillistä kirjallisuutta englanniksi täällä, joten he hyödynsivät tämän tilaisuuden mielellään.

Seurakunta jalkautuu kadulle - Slovakia

2010-09-27T11:08:00.005+03:00

Juho kirjoittaa:

Vaihdoimme vastuuvuoroa bussilla tiistaina 14. syyskuuta, kun palasin konferenssista (Hollannissa) ja sisareni häistä (Suomessa) Slovakiaan. Jatkoin siitä, mihin tuuraajat bussin jättivät eli pienen vuoristokylän laidalle keskellä Slovakiaa, Klenoveciin. Ohjelma oli toki suunniteltu paikallisen seurakunnan puolesta.

He järjestivät lapsille toimintaa, jonka tavoitteena on saada yhteys perheisiin ja keskustella vanhempien kanssa, kun lapset leikkivät pomppulinnassa tai pelaavat koripalloa. Samalla bussissa pidimme kirjamyyntiä, joka oli yksi menestyksekkäimmistä, joita olen nähnyt. Ihmiset tulivat bussiin, katselivat ympärilleen ja ostivat paljon Raamattuja ja kristillisiä kirjoja.

Paikallinen seurakunta pastoreineen oli todella tyytyväinen vierailuumme. Seurakuntalaiset olivat avoimesti todistamassa bussin ympärillä, kun ihmiset tulivat katsomaan, mitä täällä tapahtuu. Osalle seurakuntalaisista tämä oli ensimmäinen kerta, kun he olivat kadulla todistamassa. He antoivat positiivista palautetta, kuinka helppoa oli alkaa juttelemaan ihmisten kanssa hengellisistä asioista, kun takana oli bussillinen kristillistä kirjallisuutta ja Raamattuja. Seurakuntalaiset jakoivat myös Uusia Testamentteja ihmisille, joiden kanssa he olivat keskustelleet ja rohkaisivat tällätavoin perehtymään Raamattuun ja Jumalan Sanaan.

Kuulin pastorin sunnuntaina kertovan kuluneen viikon ohjelmasta ja tämä oli myös rohkaisevaa. Sisällään saarna piti ajatuksen evankelioimisesta: ”Meidän tehtävä ei ole katsoa lopputulosta, tai lukuja, vaan rohkeasti levittää Ilosanomaa, siellä missä liikumme, laskenta pysyy varmasti ajantasalla taivaassa, siitä meidän ei tule huolehtia.” Pyydän muistamaan rukouksin näitä ihmisiä, jotka vierailivat bussilla ja kuulivat todistuksia seurakuntalaisilta, että kylvetty Sana herättäisi uskoa ja kantaisi hedelmää iankaikkiseen elämään.

Kanat kiinnostivat enemmän - Slovakia

2010-09-24T09:53:00.005+03:00

Slovakian rajat ovat auki, mutta miten on ihmisten sydänten laita? Kommunismin aikana Raamattujen vienti oli Tsekkoslovakiaan kielletty. Sähkötolppiin kiinnitetyistä kovaäänisistä kansalaisille välitettiin ateistista kommunistipropagandaa. Tuona vainon aikana ihmisten sydämet olivat kuitenkin auki ja monet halusivat saada oman Raamatun tai hengellisen kirjan.

Nyt näillä seuduilla Slovakiassa Bus4Life-tiimi vieraili 6.-13. syyskuuta. Olimme Sväty Peter -nimisessä kylässä. Kylän kovaääniset olivat edelleen käytössä ja niistä kuulutettiin koko kylään, että kirjastoautomme on tulossa. Kirjastoauto parkkeerattiin kylän keskusaukiolle. Suurin osa ihmisistä käveli kirjapöytien ohi eikä Jumalan Sana tuntunut heitä mitenkään kiinnostavan.

Kananmyyntiauton luona kävi monia, mutta vieressä olevaa Bus4Lifea ei juuri poikettu katsomaan. Rukoillaan, että Jumala armossaan avaisi Slovakian kansan sydämet evankeliumille.

Romaanikylissä - Romania

2010-09-23T11:05:00.007+03:00

22.-28. Elokuuta Bus4life tiimi oli työssä Padurenin ja Sterean romaanikylissä. Päivälämpötilat vaihtelivat 35-42 asteessa, joten lämpöä riitti. Tiimit auttoivat kyläläisiä käytännön työssä, kuten talonrakennustiilten (savesta) ja polttopuiden teossa. Lapsille järjestettiin kilpailuja, näytelmiä ja hengellistä opetusta.

Oli ilo saada katsella, kuinka Bus4Life-kirjastoautomme Sterean kylässä illalla täyttyi lapsista, jotka tulivat katsomaan Raamattuaiheisia lastenelokuvia. Nämä lapset eivät olleet koskaan ennen nähneet elokuvaa isolle kankaalle heijastettuna.

Lastenohjelmien lisäksi kylässä järjestettiin myös pieniä terveydenhuoltopalveluja. Kyläläiset tulivat kirjastoautoon mittauttamaan verenpaineensa ja verensokerin. Verenpaineen mittaukselle tuli ehkä noin 70- vuotias romanialainen mummo, jolta tiedustelin, että koska hän oli viimeksi tarkistanut verenpaineensa. Mummo alkoi nauraa, ja sanoi että: " en koskaan".

Romaniassa suurissa kaupungeissa on kaikki hyvä ja paha, mitä meilläkin on Suomessa. Maaseudulla elämä on kuitenkin hyvin erilaista. Toiset asuvat vielä taloissa, joissa on maalattiat, ja savitiilistä tehdyt seinät. Monessa mielessä luokkaerot köyhien ja rikkaiden välillä ovat kasvaneet kovin suuriksi.

Pohjois-Karpaattien Campfest - Slovakia

2010-08-10T10:49:00.006+03:00

Slovakiassa olimme kristillisellä musiikkifestivaalilla lähetyskirjakauppana. Festivaali järjestettiin keskellä Slovakiaa, jylhissä Pohjois-Karpaattien maisemissa. Festivaalialue sijaitsee kahden vuorijonon välisessä kauniissa laaksossa. Arviolta tapahtuma keräsi noin 5000 kävijää kolmen tapahtumapäivän aikana ja satoja vapaaehtoisia talkoolaisia.

Lämpimästi kiitän bussin varustelusta huolehtinutta Raimoa ja luultavasti myös tiimimme yhtyy kiitokseen. Ei nimittäin kovin suurta hinkua ollut päästä ”festivaalimajoitukseen”, eli telttakuntaan ruohokentälle varsinkaan sadepäivien jälkeen. Sen sijaan saimme nauttia, tässä tapauksessa suorastaan ylellisistä bussivuoteista taas kerran, jotka ovat kuitenkin ”sisätiloja”.

Festivaalin aikana tapasin useampia kristillisiä toimijoita, joiden työstä kuulin nyt ja menneinä aikoina. Tietysti oli mielenkiintoista ja rohkaisevaa kuulla muita, jotka tekevät tavalla tai toisella kristillistä lähetystyötä. Kertomuksia ja tarinoita, kuinka ihmisiä on tavoitettu evankeliumin sanomalla Slovakiassa mm. kristillisen radio- ja tv-toiminnan välityksellä. Sekä mitä maassa vakituisesti työskentelevät lähetystyöntekijät tekevät ja näkevät esim. nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa.

Sain antaa jopa yhdelle bussissa vieraileelle henkilölle suomenkielisen Uuden testamentin ja Psalmit. Hän kysyi ensin, nähtyään Suomen maatunnuksen bussissa, että onko meillä myynnissä suomenkielistä Raamattua? Tietystikkään ei ole, kuka niitä täällä kysyisi. No, hänen bussista pihalle mennessä hän sanoi hieman kankeasti murtaen ”Hyvaa yota”. Sitten vasta joku tulkkasi minulle, että hän oli asunut Suomessa ja kysyi nyt suomenkielistä Raamattua. Tiimimme johtaja oli jo vastannut hänelle kieltävästi, oletettuaan, ettei ole. Vastasin kuitenkin: ”Kyllä minulla ainakin Uusi testamentti ja Psalmit pitäisi olla, vähintään yksi ylimääräinen kappale”. Hetken kaivettuani löysin kätköistäni hakemani ja annoin sen lahjana kysyjälle.

Kiitokseksi sain lämpimän halauksen ja kuulin taas hieman murtaen lausuttuna : ”Mina rakastan sinua”. Jälleen kerran täytyy ihmetellä elämän ihmeellisyyttä. Kuinka kaksi ihmistä kohtaa toisensa hetkeksi ja toinen voi toiselle jakaa liiastaan ja molemmat saavat jatkaa matkaansa kiitollisina iloiten. Elon tiellä tuskin toinen toistaan enään tapaamatta, mutta kuitenkin muistanevat toisensa. Ja mikäli Jumala suuressa armossaan suo, niin saavat molemmat vielä kerran katsella Herraansa kirkkaudessa kasvoista kasvoihin, iankaikkisen elämän voittaneina.

Lapsia tavoittamassa leireillä - Unkari

2010-08-02T10:56:00.014+03:00

Unkarissa olimme myös kahdella leirillä. Ensimmäinen leiri oli englanninkielen leiri, joka järjestettiin pienessä kylässä, lähellä Balatonjärveä. Päivittäin ohjelmassa oli jokin Raamatunkertomus lapsille, jonka jälkeen oli vuorossa englanninkielisen sanaston oppimista leikkien ja pelien avulla. Leirin lisäksi osallistuimme bussilla kylässä järjestettyyn festivaaliin.

Toinen leiri oli vielä ensimmäistä pienemmässä kylässä, toisella puolen Balatonjärveä. Päivittäin kerroimme lapsille jonkun Raamatunkertomuksen, leikimme, pelasimme ja askartelimme. Iltapäivisin pidimme bussia auki ja keskustelimme kyläläisten kanssa, jotka vierailivat bussilla, sekä jaoimme henkilökohtaisia todistuksia.

Leiriläisille viikko oli varmasti tärkeä, sillä he näkivät, että joku on kiinnostunut heistä ja heidän kylästään. Paikallisen seurakunnan työntekijät kertoivat, että monilla vanhemmista on alkoholiongelmia ja työttömyyttä. Leiriä oli järjestämässä loistava 16 henkinen nuorisoporukka Sveitsistä. Tämä antoi mahdollisuuden jakaantua useamapaan tiimiin, joten päivittäin kiersimme kylän taloja ovelta ovelle. Jaoimme traktaatteja ja kutsuja ilta-tilaisuuteen.

Seuraavaksi Bus4life suuntaa Slovakiaan Campfestiin.

Helteistä heinäkuuta - Unkari

2010-07-27T12:46:00.007+03:00

Heinäkuussa Bus4Life oli Unkarissa ja ensimmäiset puolitoista viikkoa kahdella paikkakunnalla. Tiimimme lähetettiin tukemaan paikallisia seurakuntia evankeliointityössä. Seurakunnat olivat pieniä, alle 20 henkeä molemmilla paikkakunnilla.

Teimme katuevankeliointia ja kutsuimme ihmisiä bussille katsomaan kristillisiä lyhytelokuvia Raamatun kertomuksista. Elokuvat olivat todella hyvä keino tavoittaa ihmisiä. Niiden avulla saimme aikaan keskusteluja ja mahdollisuuden rukoilla näiden ihmisten puolesta.

Ensin näytimme noin varttitunnin pituisen elokuvan, jonka jälkeen oli johdettua keskustelua. Ihmiset osallistuivat keskusteluun tai ainakin kuuntelivat eivätkä lähteneet ensimmäisen elokuvan jälkeen pois. Suurin osa ihmisistä jäi katsomaan kaikki elokuvamme (esitämme yleensä neljä tai viisi lyhytelokuvaa).

Näiden jälkeen monet pyysivät vielä nähdä ensimmäisinä näytettyjä elokuvia uudestaan. Seurakunnat olivat innolla mukana ja seurakuntalaiset olivat ahkeria ja rohkaistuneita tulemaan mukaan katuevankeliointiin.

Kuvassa keskustelutuokio elokuvan jälkeen. Erityisesti voit muistaa näitä ihmisiä esirukouksin, että he hyväksyisivät sen armon, jonka Jumala antaa Pojassaan.

Hellettä ja rankkasateita - Slovakia

2010-06-23T11:08:00.011+03:00

Slovakiassa jatkoin kierrosta Lumenfestin jälkeen etelä-Slovakiassa. Ajoin Bratislavasta noin 100 km itään. Vietin noin 8000 asukkaan kylässä viikon paikallisen kirkon kanssa. Päivittäin olimme joko kylän koulujen edessä (täällä koulut loppuvat siis kesäkuun lopussa), tai puistoalueella. Paikallinen kirkko vastasi ohjelmasta lapsille, pystyttämällä ison tramboliinin kyseessä olevilla alueilla. Lasten hypellessä tramboliinilla tiimiläiset juttelivat vanhempien kanssa ja bussissa pidimme kirjamyyntiä.

Ensimmäisen viikon ajan lämpötilat olivat reilusti helteisiä, kuumimmat päivät noin +35 °C. Niin eihän se lämpö luita riko, puuttuu vain kiuas näistä saunoista. Saimme kuitenkin nauttia kesän lämmöstä.

Toinen viikko meni kahdessa eri paikassa. Ensimmäinen paikka oli pienen kaupungin (n. 30000 asukasta) keskusaukio, jolla olimme kolme päivää samalla paikalla. Varsin mielenkiintoinen tapaaminen oli tässä kaupungissa erään miehen kanssa. Kuulin hänen ottaneen Jeesuksen vastaan elämäänsä Herrana, kaksi vuotta sitten. Osallistuttuaan bussilla pidettyyn ohjelmaan samassa kaupungissa. Tällä kertaa tämä mies jäi juttelemaan tiimin muiden uskovien kanssa, ostettuaan bussista hengellisiä kirjoja.

Toisen viikon toinen paikka oli noin 5000 asukkaan kylä, jossa paikallinen seurakunta järjesti ohjelmaa jälleen lapsille, samaan aikaan yrittäen tavoittaa heidän vanhempia. Lapsille annettiin myös kutsuja tuleville kesäleirelle, joille oli jo näiden kolmen päivän jälkeen ilmoittautuneita lapsia lähes 70. Joten osaltaan seurakunta oli tyytyväinen tähän ohjelmaan.

Saimme maistaa myös luonnonvoimien mahtia, kun eräänä iltana satoi noin tunnin ajan, jonka jälkeen ohjelma-alueemme oli vedenpeitossa. Tietysti tämä seurauksena, jouduimme keskeyttämään ohjelman ja korjailemaan tuulen ja veden aiheuttamia vahinkoja. Seuraavana päivänä olimme taas kentällä.

Kiertuetta jatkan vielä tämän viikon Slovakiassa, jonka jälkeen suuntana on jälleen Unkari.

Lumenfest Slovakiassa

2010-06-07T20:39:00.005+03:00

Budapestista matkasin Bratislavaan 3.6. Siellä pakkasimme bussin tulevaa kuukautta varten. Ensimmäinen kohde oli Lumenfest. Se on kristillinen musiikkifestivaali Trnavan kaupungissa 4.-5.6., jolloin rauhallinen pikkukaupunki sai vieraakseen useamman tuhat nuorta, pääasiassa Slovakiasta, Tsekistä ja Unkarista.

Parkkeerasin bussin torin reunaan kahdeksi päiväksi ja vierailijamäärää ei jaksanut laskea, niin paljon heitä oli. Pääasiassa toimimme tapahtumassa kirjanmyyntipaikkana, mutta koko ajan joukossamme oli 3-4 henkilöä, jotka olivat valmiita keskustelemaan, kuuntelemaan ja rukoilemaan ihmisten puolesta. Mukava yllätys olivat myös naapurikojun suomalaiset, tuli siinä muutama sana vaihdettua ihan äidinkielellä. Aamulla lähdin Bratislavasta ja edessä odotti kolmen viikon kiertue Slovakiassa.

Koulukiertue Unkarissa

2010-06-07T20:38:00.008+03:00

Romaniasta saavuin Budapestiin 22.5. ja sain vapaa-ajanviettomahdollisuuden paikallisessa kylpylässä ja kyllähän se paikallaan olikin päästä saunomaan kolmen kuukauden tauon jälkeen. Sunnuntaina saapuivat tiimiimme jäsenet Tsekistä ja Australiasta. Tutustuimme porukassa ja tsekkiläiset tuulettivat urakalla maan jääkiekkojoukkeen voitettua maailmanmestaruuden.

Lähdimme reilun viikon kestäneelle kierrokselle Unkarin kaakkoiskulmaan. Kiersimme alueen kouluja ja päiväkoteja pitäen ”oppitunteja” ja aamuhartauksia. Yhteensä järjestimme reilut 50 oppituntia ohjelmaa ykkösluokkalaisista lukioikäisiin. Kerroimme jotain kiinnostavaa kotimaistamme, lähetystyöstä ja ”haastoimme” lapsia ja nuoria etsimään ja vastaanottamaan Jeesuksen Herrana elämäänsä. On tärkeää muistaa näitä nuoria rukouksin, jotta julistettu evankeliumi kantaisi hedelmää Taivasten Valtakuntaan.

Otimme osaa bussilla myös erään kylän festivaaliin. Kokemus oli varsin mielenkiintoinen, kun koko kylä oli yhteistuumin järjestämässä ohjelmaa ja kadun varrella oli kymmenkunta telttakuntaa keittelemässä lihapatoja. Kiireisen viikon ohjelman päätteksi erään koulun kirjastonhoitaja halusi esitellä kirjastonsa pölyistä kokoelmaa, joka sisältää noin 70 000 teosta, joista vanhimmat olivat 1500-luvulta. Paikallisissa seurakunnissa kerroimme bussilla tehtävästä työstä ja haastoimme seurakuntalaisia ottamaan osaa lähetystyöhön omalla paikallaan.

Kesäkuun ensimmäinen päivä palasimme takaisin Budapestiin, Erdiin. Siivoamaan bussia ja valmistautumaan Slovakiaan lahtoon.

Puistoevankeliointia Romaniassa

2010-06-02T13:42:00.007+03:00

16.5-22.5 olin Romaniassa, matkasimme bussilla Calarasiin, kirjat kyytiin lastattuna ja uutta kaupunkia odottaen. Olimme kaksi päivää parkissa kaupungin puistoalueella. Ilahduttaavaa oli yhteistyö neljän eri paikallisen seurakunnan välillä, joiden vastuulla oli ohjelman
järjestäminen.

Kaikki seurakunnat sopivat samalle tontille tekemään samaa työtä. Vuorollaan kukin järjesti draamaa, laulua, puhetta tai muuta ohjelmaa yleisölle, joka vietti aikaansa puistoalueella. Tietysti iso bussi herätti huomiota ja koiranulkoiluttajat, koululaiset ja leikkivien lasten vanhemmat pysähtyivät kulkiessaan kuuntelemaan ja katselemaan ohjelmaa. Monet myös vierailivat bussissa ja nauttivat kupillisen teetä tai kahvia.

Saimme myös mahdollisuuden käydä turisteina Bulgarian puolella tutustumassa pikkukaupunkiin nimeltä Silistra. Olimme siellä pari tuntia.

Evankeliointimatka Moldovassa 3.-15.5.

2010-05-20T16:38:00.004+03:00

Juho kirjoittaa:

Moldovaan matkasin yksinäni 3.5. Matka sujui ongelmitta aina Moldovan puolen tulliin asti. Olin ylittämässä rajaa iltapäivästä ja juurikaan muuta liikennettä ei samaan aikaan ollut, joten sain runsaasti huomiota ja mielenkiintoa virkailijoiden puolesta. Parhaimmillaan virkailijoita oli viisi tai kuusi ympärillä kyselemässä kysymyksiä ja kaksi virkailijaa tutkimassa papereita. Päästivät kuitenkin lopulta läpi, kun eivät löytäneet mitään laitointa. Vaikka etsivät koirankin kanssa.

Varsinainen matka kohdistui Rezinaan ja sen ympärillä sijaitseviin lähikyliin. Vuorossa oli taas ohjelmaa lapsille ja nuorille. Haasteita työssä riittää myös paikallisen ortodoksikirkon taholta, jonka vaikutus on huomattava. Kylissä osa vanhemmista kieltää lapsia osallistumasta evankelisten seurakuntien järjestämään toimintaan. Paikalliset uskovat sanovat, että tämä johtuu ortodoksikirkon vaikutuksesta, jota he käyttävät leimatakseen muita seurakuntia.

Tälläkin matkalla tuli osakseni teknisiä ongelmia, kun ”Voitonpäivän” (9.5.) sateet tulivat sisälle bussiin ja kulkeutuivat virtalukon pohjaan. Seuraavana päivänä kaikki virtalukon toiminnot olivat hallitsemattomissa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että heti kun käänsi päävirtakytkimestä virrat päälle ja käynnistinmoottori alkoi käynnistämään moottoria, avaimet olivat joko virtalukossa tai eivät. Näinollen seuraava päivä meni virtalukkoa kuivatessa. Tulihan se lopulta kuntoon. Tämän episodin jälkeen jatkoimme normaalia ohjelmaa vielä muutaman päivän ja 15.5. palasin Romaniaan.

Tavoittamassa ihmisiä - Romania

2010-05-02T15:58:00.002+03:00

Bus4life matkasi Romaniassa 24.4-2.5. Kiersimme kolme pienehköä kaupunkia, joissa myimme kirjoja. Kahdessa ensimmäisessä kylässä matkassamme oli myös terveydenhoitaja mittaamassa verenpainetta ja antamassa neuvoja, mitä tulisi tehdä, jos on ongelmia verenpaineen kanssa.

Paikallisseurakunnat olivat hyvin aktiivisesti mukana tavoittamassa oman kaupunkinsa asukkaita. He olivat tyytyväisiä ja kiitollisia tarjoamaamme mahdollisuuteen bussin kanssa. Tavoitimme runsaasti ihmisiä, jotka eivät muuten olisi yhteydessä seurakuntiin. Myös kirjamyynti oli paikoitellen jopa runsasta.

Kuulumisia Moldovan matkalta

2010-04-30T15:14:00.011+03:00

Juho kirjoittaa:

Kerron tässä Bus4life-tiimin matkasta Moldovaan 13.-23.4. Mielenkiintoa matkassa riitti. Ei luultavasti satu monta kertaa yhden ihmisen elämässä sellaisia sähellyksiä, mitä matkalla kävi.

Matkaan lähdin 12.4. Brasovista, Romaniasta ja tarkoitus oli olla saman päivän illalla Chisnaussa. Matkalla veimme lahjoituksena saatuja polkupyöriä 12 kpl. Siinä oli jo ihmettelemistä, kuinkas tuonne bussilla ajetaan, että saadaan pyöräkuorma purettua.

Tuli siinä peruutusharjoittelua bussilla useita satoja metriä. Ja kuja oli sellainen, että kaksi autoa mahtuu juuri ja juuri ohittamaan toisensa, vain senttien tarkkuudella. Ja molemmin puolin tietä on omakotitalojen aitaa, jolloin ei voi lainata penkanpuolelta tilaa. Yleisö oli taattu. Lähes jokaiselta pihamaalta joku tuli katsomaan, että osuuko, ei osu, vai osuuko? Kuitenkin selvittiin takaisin päätielle.

Useamman sadantuhannen asukkaan kaupunkissa kääntyminen ruuhka-aikaan kujalta kaupungin ”kehätielle” oli myös varsinainen kokemus. Kun otin bussilla molemmat kaistat toiseen suuntaan haltuun, niin torvet soivat pitkän aikaa ja jonoa kertyi. No kyllähän sitä ääntä maailmaan mahtuu.

Lopulta saavuimme Leusenin raja-asemalle, jossa ensin vakuuttelin tullivirkailijalle, että kyllä Suomi on EU-maa. Ei kuulemma ollut silloin, kun hän oli ollut koulussa. Näytti sen verran vanhemmalta virkailijalta, että tuskin oli vielä koko Euroopan Unioniakaan perustettuna niihin aikoihin.

Seuraava varsin sekava hetki sattui, kun otin passin taskusta ja huomasin, että tämä ei ole oma. Sitä ihmettelen, että kuinka kolmella ihmisellä voi mennä kaksi passia sekaisin. Niin, että yksi näistä kolmesta on väärän passin kanssa noin 400 kilometriä väärässä paikassa. Enää ei tietänyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta kanssamatkustajat eivät olleet niin huvittuneita, että olisivat nauraneet. Ei siinä muu auttanut kuin odotella vuorokausi yhtä passia. Lopulta sain passin ja selvisimme rajasta yli. Saavuimme kaikesta huolimatta minuutilleen oikeaan aikaan Chisnauhun 13. päivän illalla.

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti kyliä, joissa todennäköisesti viimeksi tavattu suomalainen on ollut silloinen kenraalimajuri C.G.Mannerheim. Autossa alkoi palamaan latauksen merkkivalo, jolloin ihmettelimme, mikä vikana, koska mitään varsinaista syytä ei selvinnyt.

Saavuimme lopulta Crocmazin kylään, aivan etelä-Moldovaan. Siellä oli odottamassa toinen OM:n tiimi, jonka kanssa teimme ohjelmaa lapsille ja nuorille. Kiersimme päiväkoteja ja kouluja, sekä pidimme bussissa kirjamyyntiä ja tarjoilimme teetä.

Jaoimme lentolehtisiä, pieniä kirjasia, kristillisiä aikakausilehtiä, Johanneksen evankeliumeja, Uusia Testamentteja, kaikkea mahdollista kirjallisuutta, mitä matkassa oli jaettavaksi. Taisipa muutama myytäväksikin tarkoitettu kirja tehdä kauppansa. Nuorille näytimme elokuvia, sekä tietysti paikallisissa seurakunnissa lauloimme, soitimme ja kerroimme toiminnastamme tiimin kanssa.

Useampana aamuna jouduin lataamaan akkuja apuvirralla, jotta sain bussin käyntiin. Kuitenkin selvisin sieltä turvallisesti takaisin Romaniaan aloittamaan uutta ohjelmaa.

Kiitetään Herraa varjeluksesta matkalla ja rukoillaan, että levitetty Jumalan Sana saa vaikuttaa ihmisten sydämissä.

Pääsiäinen Unkarissa

2010-04-14T20:19:00.007+03:00

Matkasimme bussin kanssa noin 100 km Budapestistä pohjoisen pikkukyliin jakamaan ilosanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta.

Saimme neljän päivän aikana kokea monenlaista vastaanottoa niin bussin kanssa kuin katutyön kautta. Meidän suomalaisten lisäksi matkassa mukana kulki kolme unkarilaista perhettä, yksi pariskunta ja neljä erilaista persoonaa saksasta. Hyvin rikas ja suuri porukka, joille jokaiselle kuitenkin löytyi oma tehtävänsä nukketaeatterin, konsertoimisen, ruuan laittamisen tai muun järjestyksen saralta.

Yksi mieleenpainuvimmista kohtaamisista oli nuorisoporukka, jolle kaksi saksalaista soittajaamme halusivat laulaa muutaman hengellisen laulun ja kertoa oman uskoontulo kertomuksensa. Mukana kulki tietenkin mies, joka osasi kääntää englannista unkariksi, jottei sanoma jäisi epäselväksi.

Joukko kutsuttiin myöhemmin vielä kuuntelemaan kansainvälistä konserttiamme sekä näkemään nukketeatteri, jossa Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus olivat selkeästi esillä. Päivän päätteeksi annoimme kavereille hengellistä luettavaa ja rukoilimme heidän puolestaan.

Lyhyttä tuttavuutta tehtäessä on oltava varuillaan, ettei tuputa sanomaa ja saa aikaan vastarintaa. Ei tule kuitenkaan päästää liian helpolla vaan antaa mahdollisuus ja haastaa ihmisiä miettimään, mistä elämässä oikeastaan onkaan kyse.

Saksalaisten soittajapoikien innokkuus sai aikaan muitakin kohtaamisia – opin pojilta muun muassa sen, ettei kielimuurin kannata antaa olla esteenä Sanan viemiselle tai paikallisten kohtaamiselle, vaan saan olla rohkea ja uskaltaa laittaa itseni likoon ilosanoman tähden.

-Hanna-

Mutkaisilla maanteillä - Moldova

2010-04-08T17:11:00.008+03:00

Bus4life kiersi Moldovaa 12.-25.3. Ylitimme rajan 12. päivä Leusenin raja-asemalta. Mielenkiintoa rajavartijoilla riitti molemmin puolin, erityisesti siihen, että mikä tämä auto on? Onko tämä linja-auto vai kuorma-auto. Eikä se meinannut olla ymmärrettävissä, että kuinka se voi molempia olla. Lain edessä kyseessä on kuorma-auto, mutta bussikaistaa me silti menimme. Mitä sillä tehdään ja miksi haluatte mennä Moldovaan tälläisen auton kanssa?

Rajoista selvisimme noin kolmessa tunnissa ylitse ilman sen suurempia ongelmia. Ajoimme Chisinauhun illalla ja siitä jatkoimme lauantaina etelä-Moldovaan, Cahulin kaupungin pohjoispuolelle.

Kiersimme 10 päivän aikana kahdeksan kylää tai pientä kaupunkia. Pääasiassa ohjelmaan kuului nukketeatteri päväkodeissa ja kouluissa ala-aste ikäisille lapsille. Nuorille pidettiin todistuspuheita ja näytettiin kristillisiä elokuvia. Samoin myös vanhemmille näytettiin Jeesus-filmiä.

Tiimissämme oli kaksi suomalaista, kaksi englantilaista, yksi hollantilainen, sekä moldovalaisia kolme tai enemmän - varsin kirjava joukko. Eräs tiimiläinen oli laskenut, että kiertueen aikana bussissa kävi tai järjestämäämme ohjelmaan osallistui noin 1700-1800 henkeä, joista suurin osa oli lapsia ja nuoria.

Yleisesti elämä Moldovassa on varsin erilaista kuin lännessä. Pieni kylä nimeltä Paicu, jossa majapaikkamme kiertueen aikana sijaitsi, on tyypillinen maalaiskylä Moldovassa. Siellä ei ollut minkäänlaista viemäriverkostoa, ainoa "mukavuus" on sähkö, joka on käytettävissä.

Juoksevaa vettä ei ole. Tästä syystä peseytymismahdollisuudet ovat rajalliset, kun ei ole vesivessoja ja kylpyhuoneita. Köyhyys näkyy myös tieverkossa. Paikoitellen tie ei ole välttämättä juuri muuta kuin kapea metsätie maalaiskylien välillä. Moldovasta kun tuli takaisin Romanian puolelle, niin ero oli aivan valtava, tuntui kuin olisi tullut ihan oikeasti länteen, jossa tälläiset asiat on paremmin.

Ihmiset kuitenkin ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia ja tietysti kovin kiinnostuneita bussista ja sen toiminnasta. Paikalle tulee monia vain uteliaisuuttaan ja näin ilosanoma tavoittaa ihmisiä tavalla, jos toisellakin.

Sana leviää - Romania

2010-03-26T08:29:00.011+02:00

Vuoden 2010 ensimmäinen varsinainen Bus4lifen evankeliointimatka kesti kymmenen päivää ja suuntautui Romanian itäosaan Brailaan ja Galatsiin. Viisi henkiseen tiimiimme kuului romanialaiset Luminita, Daniella, Nicu ja suomailaisina uusi bussikuskimme Juho ja minä. Lauantaina lastasimme bussin täyteen romanialaisia kirjoja. Sitten vielä siivosimme sen lähtökuntoon maanantaita varten.

Braila oli mielenkiintoinen paikka jo sen suhteen että luvan kanssa sai kamppailla viimeiseen päivään asti. Luminita (johtajamme) kertoi, että kaupunki oli hyvin vahva ortodoksisuudeltaan ja evankelisena lähetystyöntekijänä työ on haastavaa ja vaikeaa tällaisilla alueilla. Sanomaa ei juuri haluta ottaa vastaan. Bussin sijoituspaikka sijaitsi lähellä merta, jossa varmasti asiakkaita riittäisi kesällä, mutta näin kylmällä säällä saimme tyytyä lähinnä ohikulkijoihin.

Tiimiläiselle Niculle jäi mieleen keskustelut paikallisten poliisien kanssa, jossa päästiin jopa elämän suurten kysymysten äärelle. Brailassa hengellinen musiikki soi ulkona ja nuori kirkkoväki käytti tuoleja, joita olimme asettaneet bussin edustalle kahden päivän ajan.

Galatsi oli suuremman kokoinen kaupunki meren lähellä. Bussi sijoitettiin perjantai aamuna kulttuuritalon edustalle, jonka ajattelimme näkyväksi paikaksi. Mutta sitä se ei ollut. Ihmisten vähyys johtui myös kylmästä tuulesta ja lumisateesta. Tästä syystä oheistoiminnat jäivät toteutumatta, mutta kirjoja myytiin ja bussin sisällä tarjosimme tietysti teetä ja kahvia. Jokapäiväinen tiimin rukous ja kirkoissa esittäytyminen toi kuitenkin julkisuutta ja ihmisiä tutustumaan bussin toimintaan.

Puhuessani Luminitan kanssa Bus4lifen toiminnasta, voimme vain todeta, että eihän työ kuitenkaan ole ainoastaan meistä kiinni vaan Jumalahan sen siemenen kasvattaa. Matka on onnistunut, jos Jumala saa yhdenkin kirjan kautta ihmisen oppimaan jotain uutta tai jos edes yksi nuori innostuu lähtemään esimerkiksi OM Transform 2010 -projektiin mukaan. Jätämme matkan rukouksiin, kuten jokaisen reissun.

-Hanna-

Bussin matka Suomesta Romaniaan

2010-02-26T22:39:00.006+02:00

Bus4life on nyt turvallisesti perillä Romaniassa, OM:n toimistolla. Lähdimme ajamaan 19.2 Ryttylästä, kohti Helsinkiä, jossa lastasimme kyytiin tulevaa kopiopaperia ja kirjekuoria yhteensä noin neljä lavallista. Tämä lahja otettiin vastaan joka paikassa suurella kiitollisuudella.

Perjantai-iltana lauttamme lähti Vuosaaren satamasta noin klo 20. Lauttamatka kesti yhteensä noin 12h Suomenlahden jäätilanteen takia, kun tavallisesti se kestää 3-4h. Lauantai aamuna ajoin bussin ulos laivasta ja kohta bussimatka etelään alkoi.

Ajoimme reittiä Tallinna-Riika-Kaunas-Varsova-Katowice-Ostrava-Bratislava-Budapest-Arad-Sibiu-Codlea. Matkaa tuli yhteensä noin 2750 km ja matka-aika välillä Ryttylä-Codlea oli muutamaa tuntia vaille täysi viikko. Tosin matkalla oli muutama päivä, kun 0limme paikallaan, tai etenimme vain OM:n toimipisteestä toiseen.

Tällä hetkellä tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu valmistautuminen ensimmäiseen kiertueseen täällä Romaniassa. Valmistautumiseen kuuluu bussin pesu ja mukaan otettavien kirjojen ja muiden tavaroiden pakkaus. Erityinen kiitosaihe on hyvin sujunut matka tänne Romaniaan.

Matkalla tänne tapasin Slovakiassa ja Unkarissa tulevan vuoden yhteistyökumppaneita ja kuulin monia mielenkiintoisia tarinoita ja ihmiskohtaloita menneiltä vuosikymmeniltä. Kuka oli ollut Raamattujen salakuljettaja ja missä oli ollut vaikeuksia tehdä lähetystyötä tavalla tai toisella.

Nämä kuulemani kokemukset antoivat ajattelemisen aihetta, kuinka paljon itsekukin on valmis uhraamaan omasta elämästään ja mukavuuksistaan. Sen tähden, että ihmiset, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia, eikä heillä ole toivoa iankaikkisesta elämästä, kuulisivat sen ilosanoman, jonka julistaminen meille on uskottu. Myös erityinen kiitos ikimuistoiselle saattajajoukolle, jonka kanssa sain tänne tulla.

Lähtötunnelmat uuteen kauteen

2010-02-18T20:07:00.000+02:00

Juho kirjoittaa:

Moi. Kirjoittelen nyt kotimaan lähtötunnelmista vielä viime hetken kuulumisia, kuumeisten matkavalmistelujen tuoksinassa. Tällä hetkellä auto on Ryttylässä ja viime viikolla sain ensikosketuksen autoon kuvan maisemissa.

Harjoittelin ajamista ja perehdyin myös muuten autoon ja sen varusteisiin Egon johdolla. Tiistaina minulla oli matkaan siunaaminen ja nyt on lähes kaikki viralliset valmistelut tehty. Nyt on jäljellä vain omien varusteiden pakkaaminen autoon.

Lähtö lähenee kiihtyvällä vauhdilla, nimittäin aikataulu on aikaistettu. Perjantaille 19.2. on liput varattu ja matka alkaa Helsingistä kohti Itä-Eurooppaa. Erityisesti pyydän , että muistatte matkaamme rukouksin, että varjeltuisimme ehjänä perille ja että saisin aloittaa tämän työn Jumalan suunnitelmien ja tahdon mukaan. Kiitos kaikille rukous- ym. tuesta.

Autonkuljettajan terveiset ja kiitokset kaudesta

2010-01-21T15:20:00.009+02:00

Ego kirjoittaa:

Vuosi ja neljä kuukautta on mennyt hujauksessa ja bussityö on tullut osaltani päätökseen.
Perjantaina 4.12.2009 saavuin kuuraiseen Suomeen kolmen päivän ajon jälkeen. Ajoin bussilla läpi Unkarin, Slovakian, Tsekin, Puolan, Liettuan, Latvian ja Eestin. Sitten otin rahtilaivan Tallinnasta Helsingin satamaan.

Kauden yhteenveto

Bus4Life on nyt tämän kauden aikana kiertänyt Itä- ja Keskieuroopassa vuosi ja kolme kuukautta. Tänä aikana se on nähnyt yhteensä 71 kaupunkia ja kylää ja mittariin on kertynyt yli 20 000 km.

Kysyntää bussityölle on myös muissa maissa ja sen toimintaa ollaan koko ajan kehittämässä. Olen kiitollinen Jumalalle ja teille, että olemme saaneet yhdessä tehdä työtä ilosanoman eteenpäin viemiseksi.

Muistetaan rukouksin bussin uutta kautta, joka alkaa helmikuussa. Muistetaan Hannaa, Bus4Life-tiimin suomalaistyttöä, joka Romaniassa odottaa bussin paluuta. Muistetaan uutta autonkuljettajaa Juhoa, joka on valmistautumassa lähtöön helmikuussa. Jos mietit lähtemistä, ota yhteyttä jo nyt, sillä vapaaehtoistyöntekijöitä ja uusia kuskeja tarvitaan myös jatkossa.

Tällä hetkellä bussi on Hämeenlinnassa huollossa. Muistetaan rukouksin myös siellä tehtäviä korjaustöitä. Kiitetään onnistuneesta työkaudesta ja siitä, että bussi on toiminut sekä varjeltunut matkoilla tavoittaen monia ihmisiä evankeliumilla.

Haluan toivottaa kaikille hyvää alkanutta vuotta 2010 sekä kiittää psalmin sanoin:
”Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, veisaan sinun kiitostasi kansojen keskellä. Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu hamaan taivaisiin, ja sinun totuutesi pilviin asti”

Katso TV-dokumentti Bus4Lifen työstä

2010-01-15T10:21:00.007+02:00

OM ja TV7 ovat yhdessä tuottaneet dokumentin Bus4Lifen työstä Romaniassa. Sen ensiesitys oli TV7:ssa lauantaina 9.1.2010 ja nyt sen voi katsoa milloin tahansa TV7:n arkistosta:

Kaikkeen maailmaan: Bus4Life Romaniassa
(30 min TV7-ohjelma)

Bus4Life vie evankeliumia eteenpäin Itä-Euroopassa yhdessä paikallisten uskovien kanssa. Työmuoto antaa monille itäeurooppalaisille uskoville ensimmäisen kosketuksen evankeliointiin omassa maassaan.

Bus4Life huoltotauko - Suomi

2009-12-15T12:57:00.003+02:00

Bus4lifen kuljettaja Ego on nyt palannut Suomeen lähes puolitoista vuotta palvelleena. Samalla hän toi Bus4lifen huoltotauolle. Takaisin Unkariin bussi lähtee helmikuussa 2010. Siihen asti rukousaiheita ovat auton kunnostustyöt ja katsastus sekä uuden bussikuskin valmistautuminen työhön.

Vuosi 2009 takana - Romania

2009-12-07T11:54:00.006+02:00

Marraskuun loppupuolella bussi odotti tiimiä Romaniassa siivottuna ja valmiina matkaan. Autossa ilmeni joitakin teknisiä ongelmia, mutta uskalsimme rukouksessa lähteä tien päälle.

B4L matkareitti oli: Timişoara, Arad, Oredea ja Petroşani. Rikkaimmasta seudusta köyhimpään (kuulemani mukaan)
Suurimmaksi osaksi meidän ohjelmamme koostui kirkkovierailuista, joissa saimme kertoa monet OM esittelyt, lähetystyöntekijöiden kokemuksia Keski-Aasiasta ja tiimijäsenemme AidsLink-projektista.

Yhtenä päivänä bussi oli normaalisti auki pienemmässä kylässä. Työt lopetimme viettämällä yhdessä aikaa Petroşanissa ja juhlimalla bussikuskimme Egon läksiäisiä.

Nukketeatteriesityksiä - Bosnia

2009-11-30T16:00:00.004+02:00

Hanna kirjoittaa:

Bussi jäi tällä kertaa Romaniaan, mutta autotiimi suuntasi Unkarin kautta Bosniaan, tekemään töitä ilman kirjastoautoa. Unkarissa vietimme vain muutaman päivän henkisesti valmistuen kohti reissuamme.

Kahdella autolla, viiden hengen voimin lähdimme Unkarista kohti Serbiaa, jossa matkaamme liittyi vielä toiset viisi. Nämä viisi henkilöä olivat ammattilaisnukketeatterin esittäjiä.

Kymmenen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Sarajevoon ja neljän päivän ajan piristimme OM Bosnian arkea. Ohjelmaamme kuului nukketeatteriesityksiä kahtena iltana, työntekijän syntymäpäiväjuhlat, nukketeatterityöpajan pitäminen, kotivierailuja ja saimme myös kuulla opetusta muslimeista ja heidän kanssaan työskentelemisestä.

"Nukketeatteri on taas uusi juttu, jota uskon Jumalan haluavan käyttää meidän kauttamme ja meidän kielellämme", kertoo nukketeatteriryhmän johtaja Erika. Parhaimmillaan lapsia oli yli sata katselemassa ja kuuntelemassa esitystä.

Matkustimme myös Bosnian eteläosaan Bihaciin, jossa OM pyrkii ottamaan kontaktia paikallisiin ja tekemään avustustyötä mm. kouluissa ja puuprojekteissa. Jo ensimmäisenä iltana Jael (toinen työntekijöistä) jakoi meidän kanssamme tehtävästämme vierailla muslimikylässä ja jakaa traktaatteja ovelta ovelle. Saimme myös kuulla kylän sotahistoriasta ja nähdä merkittäviä paikkoja noina aikoina. Oppaanamme toimi muslimimies, joka oli itse nähnyt nuo ajat.

Monille tiimissämme kokemus oli hyvin merkittävä ja he todella ottivat asian rukoiltavakseen. Viimeisinä päivinä oli myös iso kouluprojekti, johon kuului 25:lle ekaluokkalaiselle koulureppujen hankkiminen. Kouluihin menessämme meillä oli ensin nukketeatteriesitys, jonka jälkeen jaettiin reput.

Aloitimme jokaisen päivän yhteisellä rukouksella tiimimme kanssa ja lopetimme sen myös rukoukseen, sillä mielessä piti pitää koko ajan Jumalan sanat siitä, ettemme me yksin voi tehdä mitään, vaan Jumala meissä ja niin Hän meidän kauttamme tekee työtään.

Bus4Life ja TV7 Pitestissä - Romania

2009-10-29T15:06:00.000+02:00

Padurenin jalkeen vuorossa oli suurempi kaupunki nimelta Pitesti, jossa bussi oli pidennetyn viikonlopun verran. Bussi saapui torstaina kirkolle, jotta olisi aikaa pesta se mutaisen kylan jalkeen.

Bussin kanssa aloitimme työt perjantaiaamuna. Aluksi siistimme kirjakaupan, pystytimme teltat ulos ja laitoimme tuolit verenpainemittauspaikalle. Sitten keitimme kahvin ja teen termospulloihin ja jokainen tiimin jäsen asettui palvelutehtäviinsä. Päivä oli aurinkoinen ja Suomen TV7:n kuvausryhmä tuli paikalle tekemään haastatteluja ihmisistä dokumenttiaan varten.

Lauantaina bussi aukesi taas kymmenen aikoihin, sillä luvassa oli paljon ohjelmaa. Ensimmäisen kahden tunnin aikana oli mahdollisuus ilmaiseen verensokerimittaukseen, joka osoittautuikin suosituksi vanhempien ihmisisten keskuudessa, silla sana oli kiertänyt. Nuoria yritettiin tavoittaa urheilun avulla järjestämällä eri lajien turnauksia.

Oli pigista, futista, koripalloa, lentopalloa ja futistennistä - vaihtoehtoja sekä tytöille että pojille. Aloitimme heti aamulla, jotta ennen pimeää ehdittiin jakaa mitalit ja kunniakirjat. Romanian OM:n kannustama jalkapallojoukkue Codleasta tuli turnauksessa lopulta neljänneksi.

Päivä oli hyvin vilkas; kaikille riitti tekemista ja kirjojakin myytiin koko päivän ajan. Pitestin keskustassa oli vielä illalla kristillisen bändin konsertti ja sen jälkeen järjestelimme bussin takaisin ajokuntoon.

Sunnuntai-aamuna oli paikallisen vapaaseurakunnan kanssa kirkkokokous, jossa esiteltiin OM:n Bus4Life -tiimi ja Suomen TV7:n kuvausryhmä. Meille oli annettu mahdollisuus saarnaan, todistuspuheenvuoroon ja laulamiseen. Aiheena oli lähetystyöhön lähteminen ja siihen rohkaiseminen! Kokouksen jälkeen kerrattiin viikonlopun tapahtumia ja seurakunta toivotti turvallista matkaa tiimille.

Ruoka-avustuksia jakamassa - Romania

2009-10-20T09:40:00.000+03:00

Heti slovakian jälkeen matka jatkui takaisin Romaniaan kuukauden ajaksi. Ensimmäisen viikon aikana vierailimme Brasovin lähialueella sijaitsevissä kylissä, kuten Holbavissa, Sarnestissa ja Seleanissa.

Tultuamme Holbaviin lähdimme vuoristoon kahden tunnin kävelylenkille ja vierailimme kolmen eri perheen luona. Kantamuksena meillä oli jokaisella oma ruokakassi, jotka Romanian OM kustansi. Nämä perheet, joiden luona vierailimme, elivät todella köyhissä olosuhteissa. He olivat kiitollisia meidän tulosta ja saimme rukoilla heidän puolestaan. Holbavin paikallisseurakunta on jatkuvasti yhteyksissä heihin.

Padureni

Lauantaina 17.10.2009 Suuntasimme Padureniin. Se on pieni kylä, jossa asuu pääasiassa romaneja eli se on niin kutsuttu romanikylä. Meillä oli mukana monta tiimiläistä avustamassa, sekä suomalaisia että paikallisia. Harvoin nämä ihmiset pääsevät terveyskeskukseen, joten tarjosimme heille terveydenhoitopalveluja kuten verenpainemittaus, verensokeritesti ja hammashoitoneuvonta, mikä oli erityisen suosittua lasten parissa.

Lapsille opetettiin hamapaiden harjaamisen salat. Sää oli aika vetinen ja se toi paljon kuraa bussiin kaikkien vierailujen jälkeen. Lapsille järjestimme myös ohjelmaa, askartelua raamatun kertomuksen kera sekä paljon laulua ja leikkejä.

Saimme olla myös todistamassa paikallisseurakunnan järjestämässä kastetilaisuudessa, jossa kolme henkilöä kastettiin keskeneräisessä kirkkorakennuksessa. Kirkolla on nyt perustus ja seinät, mutta rahapulan takia katto vielä puuttuu. Kaikki jumalanpalvelukset pidettiin kodeissa, ja kyllä sitä ihmettelee näiden ihmisten soittotaitoa, haitari ja muut soittimet soivat niin hienosti! Pastori oli yksi maan parhaimmista soittoniekoista ja hankki elantossa kiertelemällä ravintoloissa ja erilaisissa juhlissa ennen uskoon tuloansa. Nyt hän sanoo soittavansa vain Herralle ja palvelee pastorina siinä kylässä.

Taidetta ja evankeliumia - Slovakia

2009-10-02T18:39:00.001+03:00

Syyskuussa toisella ja neljännellä viikolla olin Slovakiassa. Ensimmäisellä viikolla pyörin Lucenec nimisen kaupungin ympärillä olevissa kylissä. Lucenecin seurakunnan aktioryhmä oli koko sen viiden päivän aikana mukana ja vierailimme kylissä, jossa asui enimmäkseen köyhempää väkeä.

Taas jälleen kerran oli bussin ympärille järjestetty ohjelmaa. Vapaaehtoisia oli kymmenkunta. Kaikki auttoivat kykynsä mukaan, jotkut lauloivat, jotkut näyttivät draamaa, myös taulutaidetta käytettiin ja kynsilakkaa sekä manikyyriä. Päivän päätteksi näytettiin Jeesus-filmiä kulttuuritalon salissa.

Toisella kerralla olimme Kormanossa ja Marselovassa. Tällä alueella asustaa paljon unkarilaisia ja se näkyi varsinkin unkarinkielisten kirjojen menekistä. Yli sata kirjaa meni kaupaksi ja suurin osa osti itselleen yhden kirjan. Lisäksi oli ihmisiä, jotka tulivat vain katsomaan, joten vierailijoita on ollut. Matkan aikana tapahtui myös pari takaiskua: kaksi kännykkää varastettiin autosta ja yhden päivän olin kuumeessa. Saamme kuitenkin olla kiitollisia, että työ edistyi odotettua paremmin!

Seuraava pysähdyspaikkamme on Romania, kiitos kun olette mukana!

Lähetystapahtuma Balaton Net - Unkari

2009-09-13T15:34:00.001+03:00

Elokuun puolessavälissä oli järjestty iso lähetystapahtuma, johon Unkarin OM osallistui ja täten myös Bus4Life. Paljon ihmisiä oli kokoontunut kauniin Balaton-järven rannalla sijaitsevaan kylään.

Joka päivä auringon ollessa polttavimmillaan bussia siirrettiin muutaman sadan metrin matka, autoja ja turisteja täynnä olevia katuja pitkin alas rantaan, jonne ohjelmaa järjestettiin kaiken ikäisille. Leikkien ja pelien avulla saatiin yhteyttä rannalla oleviin ihmisiin. Bussi toimi varastona, tarvikkeiden kuljetusvälineenä ja juontajankoppina, josta johtaja johti koko tapahtumaa. Ihmisillä oli hauskaa niinkuin kuvastakin huomaa.

Syksyn suunnitelmista

2009-08-15T15:32:00.003+03:00

Ego kirjoittaa:
Tätä kirjoittaessani (15.08.2009) olemme Unkarin Kiskunmajsanissa. Huomenna sunnuntaina on viimeinen päivä ja lähdemme takaisin Erdiin. Maanantai aamupäivällä Bus4Life menee huoltoon. Täytyy löytää ilmavuoto kun paine laskee liian nopeasti. Toivottavasti korjaus ei ole kovin iso, vaan vika saataisiin pian ratkaistua, koska tiistaina bussia pitää valmistaa (siivota ja lastata) jo keskiviikkona alkavaan lähetyskonferenssiin nimeltä Balatonet, jota järjestetään Balaton-järven rannalla.

Sunnuntaihin asti kestävän konferenssin jälkeen minun on tarkoitus pitää vähän ”lomaa” ja tulen käymään suomessa kymmeneksi päiväksi. Käyn mm. kotiseurakunnassa Ahvenanmaalla ja myös Lahdessa, jonne on aikomus järjestää tiedotustilaisuus B4L:n työstä. Se tulee olemaan torstaina 27.08. Villähteellä. Suomessa käyntini jälkeen minun on tarkoitus palata takaisin bussityöhön ja jatkaa täällä marraskuun loppuun asti, jonka jälkeen tuon Bussin takaisin Suomeen. Täällä tiet vievät syyskuussa Slovakiaan, lokakuussa Romaniaan, marraskuun alussa Bosniaan ja lopuksi vielä Romaniaan.

Vuosi on kohta kulunut ja kiitän teitä kaikkia, jotka olette uskollisesti olleet tässä työssä mukana.Alunperin minun oli tarkoitus tulla jo syyskuussa takaisin Suomeen, joten voitte tehdä vapaasti päätöksen siitä, haluatteko jatkaa yhteistyötä tämän vuoden loppuun. Olen kiitollinen kaikesta tuestanne. Jumala teitä Runsaasti siunatkoon!

Rukousaiheita ja kiitosaiheita:
 Kiitos onnistuneesta Romanian ja Slovakian matkasta.
 Kiitos kaikista jotka ovat tehneet uskoratkaisunsa (tätä kirjoittaessani pari tiimiläistämmejuttelee ja rukoilee nuoren tytön kanssa joka juuri antoi elämänsä Herralle!)
 Rukoilkaa että lisää sieluja pelastuisi!
 Tulevat matkat ja aktiot
 Suomen matkani puolesta
 Muistetaan Jaakkoa, joka tällä hetkellä on Romaniassa. Työmme laajentui sen verran ettäpeliin laitettiin kakkosauto kiertämään Eurooppaa kesän ajaksi. Jaakko ajaa isoapakettiautoa, joka on lainattu Itävallasta. Hän oli Slovakiassa, kiertää nyt Romaniassa ja syyskuussa hän käy Bosniassa.

Unkarin Kiskunmajsanissa jälleen

2009-08-13T15:02:00.002+03:00

Ego kirjoittaa:
Kesäkuun lopulla sain vieraaksi kolme suomalaista: Tonin, Toden ja Mirkan. He tulivat osallistumaan viikon kestävään aktioon Romaniassa. Pari päivää heidän tulonsa jälkeen matkasimme yhdessä kohti Romaniaa, jossa tapasimme muita ulkomailta tulleita aktioon osallistujia. Heitä oli kolme poikaa, Saksasta,Tansaniasta ja Amerikasta kotoisin. Mirkka jäi pidemmäksi aikaa auttamaan bussityössä ja hän kirjoitti tänne blogiin aktioviikon kokemukset http://bus4life.blogspot.com/2009/08/buna-ziua-hyvaa-paivaa.html

Brasowin kaupunki Romaniassa, kuva otettu Tampa vuorelta.

Kesä on mennyt yhdessä hujauksessa kaikkine aktioineen ja toimintoineen. Unkarissa meillä oli ryhmä amerikkalaisia raamattukoulun opiskelijoita, jotka olivat kesän meillä työharjoittelussa.
Unkarin Kiskunmajsanissa järjestimmetapahtumaa lapsille, jaoimme kutsuja sekä autoimme erästä perhettä aidan rakentamisessa, kolmenpäivän kuoppien kaivaminen alkoi jo tuntua lihaksissa.

Öisin nukuin bussissa kahden pojan kanssa ja tytöille (heitä oli kahdeksan) on oma majoitus. Työ Kiskunmajsanissa menee teenpäin, pastori ja lähetti Attila kertoi seurakunnan kasvaneen muutamasta ihmisesta jo kolmeenkymmeneen. Kesällä järjestettyyn leiriin osallistui jo 150 lasta ja nuorta, josta 50 teki uskonratkaisun ja 19 kastettiin! Uskovien ryhmä Kiskunmajsanissa koostuu monesta eri kirkkokunnasta, eikä heillä ole vielä omaa rakennusta, vaan he kokoontuvat vuokratussa tilassa.

Buna ziua (Hyvää päivää)

2009-08-11T13:31:00.009+03:00

Mirkka kirjoittaa:
Tervehdys täältä Romaniasta! Aktioviikko on nyt ohi ja tiimiläiset ovat palanneet takaisin koteihinsa. Minun lisäkseni ulkomailta tulleita aktiolaisia oli yhteensä kuusi henkeä, yksi amerikkalainen, yksi saksalainen, yksi kenialainen, sekä kolme suomalaista.

Matkan varrella Unkarista Romaniaan näimme kauniita vuorimaisemia sekä eksoottisia eläimiä, kuten kotkan ja haikaroita pesineen. Aina välillä liikenteen seassa liikkui hevosvankkureita ja vuorten lomasta pilkisti lehmä- ja lammaslaumoja. Romania on todella kaunis maa!

Bussiaktio 26.6.-6.7.09 Romaniassa

Aktioviikkomme alkoi OM:n työntekijöiden järjestämällä Romania-orientaatiolla, jossa opimme vähän kieltä ja kulttuuria, sekä ryhmäydyimme tiimimme kanssa. Koko aktion ajan teimme yhteistyötä paikallisen seurakunnan nuorten kanssa. Aktioviikon aikainen ohjelma näytti kuta kuinkin tältä: Sunnuntaina osallistuimme kahteen jumalanpalvelukseen.

Maanantaina vierailimme bussin kanssa eräässä mustalaiskylässä, jossa avasimme kirjamyynnin sekä teimme evankelioivaa ohjelmaa lapsille ja aikuisille rohkaisten ihmisiä turvaamaan Jumalaan.

Seuraavana päivänä vierailimme vanhainkodissa ja sairaalassa sekä auttelimme bussilla, joka oli pysäköity torin laidalle. Paikallisen seurakunnan nuoret konsertoivat ja pastori piti puheen. Keskiviikkona teimme käytännön työtä seurakunnan nuorten apuna. Torstai ja perjantai menivät lasten pyhäkoulun (Vacation Bible School) merkeissä. Illalla kokoonnuimme puistoon laulamaan ylistyslauluja ja pelailemaan.

Lauantaina pidimme vapaata ja päätimme valloittaa läheisen vuoren. Sunnuntaina messun jälkeen sanoimme hyvästit sekä seurakuntalaisille että aktiotiimimme jäsenille. Maanantaina kävimme Brasovin kaupungissa, jonne oli matkaa autolla vain noin 15 minuuttia. Kiipesimme siellä taas vuoren huipulle ihailemaan maisemia :)

Tämän keskiviikko päivän olimme bussin kanssa Vulcan-nimisessä kylässä ja huomenna olisi tarkoitus lähteä ajelemaan mustalle merelle. Aiomme kierrellä rannikolla sijaitsevissa kylissä levittäen kirjallisuutta ja rohkaisten paikallisia seurakuntia ilosanoman levittämiseen.

Tässä vielä joitain kuultuja kommentteja kuluneelta aktioviikolta:
-"Kansainvälisen tiimin tulo ja mukanaolo yhdisti seurakuntamme nuoret"
-"Aktioviikko opetti paljon"
-"Ulkomaalaiset tiimiläiset vetivät ihmisiä puoleensa, joten heidän mukanaolo avasi paljon mahdollisuuksia paikallisten ihmisten kohtaamiseen"
-"Tämä oli elämäni paras ulkomaanmatka"

Rukous- ja kiitosaiheita:

Kiitos hyvin onnistuneesta aktioviikosta
Kiitos varjeluksesta matkoilla

Rukousta paikallisen seurakunnan puolesta; he tarvitsevat uuden videotykin ja lämmityslaitteen

Seurakunnan nuorten puolesta, että into evankeliumin eteenpäin viemiseksi kasvaisi ja että seurakunta saisi vahvistua uskossa ja rakkaudessa

Rukousta tulevaan; varjelusta matkoille.

Sitä, että voisimme rohkeasti pitää tarjolla Elämän Sanaa (Fil.2:16)

Kralova Lehota, Campfest

2009-08-05T15:35:00.001+03:00

Heinäkuussa Romanian jälkeen palasimme jälleen Unkariin ja saimme levätä muutaman päivän ennen kuin matka jatkui Slovakiaan, Campfest-tapahtumaan elokuun alussa. Kauniissa Slovakian puoleisen Karpatian vuoristoalueella lähellä Tatra-vuorta järjestettävä Campfest on vuotuinen yhteiskristillinen musiikkitapahtuma, johon yleensä osallistuu tuhansia ihmisiä. Tänä vuonna juhliin oli etukäteen ilmoittautunut 5000 ihmistä.

Tapahtuman pääpuhujana oli amerikkalainen Josh Mc Dowell, hänen kirjojaan sekä jaettiin että myytiin osallistujille. Itse asiassa matkan varrella lastasimme bussin täyteen ilmaisjakoon tarkoitetut 5000 Josch Mc Dowelin kirjaa ”Enemmän kuin puuseppä” (kirjoittajan suom. huom.). Bussin tehtävänä oli muutenkin toimia kirjamyymälänä koko konferenssin ajan.Itse konferenssi oli meille hieno kokemus, teki hyvää kuulla sanomaa ymmärrettävällä kielellä, englanniksi. Joshin tilaisuuksissa moni myös antoi elämänsä Jeesukselle!

Mustanmeren rannikolla

2009-07-25T15:08:00.006+03:00

Kesäkuun aktioviikon päätyttyä matka suuntautui Mustanmeren rannikolla sijaitseviin kyliin. Vajaan kolmen viikon aikana vierailimme seitsemässä kylässä ja kaupungissa. Tämä alue eroaa muusta Romaniasta muslimimaailmasta saadun kulttuurivaikutuksen takia. Melkein jokaisessa kylässä näkyy minareetteja ja työ jotenkin takkuili. Välillä oli vaikea saada kaupungilta pysäköintilupaa ja yhdessä kylässä lupa evättiin kokonaan.

Saimme kuitenkin nähdä Herran toimivan ja mieleen painui erityisesti kokemus Babadagissa. Muistan lähettäneeni erityisen rukousaiheen kylän puolesta ja olen kiitollinen että Herra kuuli! Paikallisen seurakunnan ja pastorin puolesta saa edelleen rukoilla. Teimme työtä yhdessä Benkön perheen kanssa, johon kuuluu isä Paul, äiti Mimi ja pienet lapset Benny ja Ester. He ovat molemmat sosiaalityöntekijöitä ja tekevät työtä lasten parissa, erityisesti orpojen ja huostaan otettujen parissa. He järjestävät lapsille ohjelmaa koulun jälkeen ja auttavat heitä koulunkäynnissä. Tavoitteena on myös auttaa lasten ja vanhempien suhteiden eheyttämistä tuomalla perhe yhteen ja neuvomalla heitä, jotta heillä olisi mahdollisuus pitää lapsistaan huolta.

Bus4life Basarabissa Romaniassa heinäkuussa.

Paul ja Mimi ovat nähneet joitakin tuloksia tässä työssä ja heillä on näkynä perustaa lasten päiväkeskus, jonne sekä vanhemmat että lapset saavat tulla. Bussin ollessa Babadagissa sen ympärille kokoontui paljon lapsia niinä kolmena päivänä kun olimme siellä. Tietysti heitä kiinnosti tarjolla oleva kylmä teetä ja he vallan villiintyivät pöydän ympärillä. Mitään ohjelmaa ei ollut juuri tarjolla, mutta käskin heitä (huonolla romanian kielellä) istumaan pöydän ympärille ja jaoin heille A4-paperia.

Mirkka sai siten hyvän mahdollisuuden askartelun avulla jakaa evankeliumia ja lopuksi saimme rukoilla lasten kanssa. Sen jälkeen opetimme heille muutamia leikkejä ja pelejä kuten ”norjalaista” ja ”tervapataa”.

Seuraavana päivänä, lauantaina oli lapsille tarjolla ohjelmaa, jossa järjestimme pelejä ja leikkejä ja Mimi lukilapsille kertomus raamatusta. Lopuksi oli Mirkan ja Rebeckan johdolla kasvomaalausta. Lopuksi jaoimme lastenkirjan jokaiselle.

Itä-Unkarin matkan yhteenveto ja rukousaiheet

2009-07-23T09:32:00.003+03:00

Itä-Unkarin matka kesti yhteensä yhdeksän päivää ja kilometrejä kertyi 655. Oli hienoa nähdä, miten nuoret innostuivat. Vaikka suurin osa heistä saa uskonnollista kasvatusta, niin eivät läheskään kaikki edes välitä Sanasta. Monille se on kuin pakkopullaa. Kuitenkin monia hyviä keskusteluja syntyi. Kristi kertoi tapauksesta englannin kielen luennolla, jossa he antoivat oppilaille tehtäväksi kääntää erästä ylistys laulua. Kristi huomasi erään tytön, joka vaikutti niin välinpitämättömältä ja turhautuneelta eikä aikonut ollenkaan osallistua. Kun he keskustelivat laulun (Come, now is the time to worship) sisällöstä, hän yhtäkkiä innostui ja kysyi paljon asiaa Raamatusta. Kristi sai kertoa sitten miten Raamattu vaikuttaa ihmisten elämään ja antaa suuntaa sekä tarkoitusta.

Eräs opettaja kertoi lapsena lukeneensa raamattua koska opettajat niin käskivät. Itse hän ei uskonut Jumalaan. Valmistumisen jälkeen Jumala kuitenkin kutsui hänet luoksensa. Hän toivoo, että nuoret huomaavat Raamatun todellisuuden jo nuorena, ja oli iloinen tiimimme tempauksesta. Ehkä se saa heidät ajattelemaan ja innostumaan.

Tässä rukous- ja kiitosaiheet samassa:

että lapset muistaisivat mitä kuulivat, että Sana saisi kasvaa heidän sydämissään.
opettajien puolesta, että Jumala saisi vaikuttaa niin, että he löytäisivät todellisen suhteen Jeesukseen.

Näillä matkoilla ajattelen usein roomalaiskirjeen 10 lukua jae 9-10 ”Sillä jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksi, ja sydämessäsi uskot että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut. Sillä sydämen uskolla tulla vanhurskaaksi, ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Saakoon Jumala vaikuttaa uskon heidän sydämessään kuullun Sanan kautta.

Bus4lifen matka Itä-Unkarissa

2009-07-19T21:51:00.008+03:00

Heti Slovakian reissun jälkeen alkoi seuraava aktio, Itä-Unkariin. Siellä kiersimme yhdeksän päivän aikana kolmessa koulussa ja kahdessa seurakunnassa. Kouluissa järjestimme lapsille kahden päivän aikana ohjelmaa, esterataa Raamatun aiheista. Kerronpa lyhyesti jokaisesta paikasta:

Mezőtúr
Ensimmäinen paikka, jonne saavuimme, oli nimeltään Mezőtúr. Tiimiläisiä oli yhteensä kahdeksan, josta kaksi tuli Saksasta tätä aktiota varten ja yksi Amerikasta. Se oli peruskoulun ja lukion yhdistelmä. Oppilasmäärä siellä lähestyi kuutta sataa. Joka aamupäivän aikana meillä oli luentoja. Jaoimme tiimimme kolmeen osaan, kaksi saksalaista saksaa opettamaan, Kristin mukana toinen amerikkalainen opettamaan englantia, sekä Susan ja Istvan luennoivat lähetystyöstä eri puolilla maailmaa. Itse hoidin tekniset audiolaitteet lähetystyöluennoilla, kun näytimme esitelmiä ja videoita Intiasta, lähetyslaiva Douloksesta, ja Bussista. Luentoja oli molempina päivinä neljä, joihin osallistui noin 50 oppilasta kerralla. Iltapäivällä ohjelma koostui raamattuesteradasta. Illalla oli myös vapaaehtoista ohjelmaa, jossa esiteltiin video. Kuitenkin harva osallistui siihen. Samaan aikaan koulun tytöt kokoontuivat mieluummin tiimityttöjemme huoneeseen keskustelemaan, laulamaan ja rukoilemaan. Tyttöjen huone oli täpötäynnä!

Békés
Békes on Békes-läänin pääkaupunki. Täällä jaoimme toimintaa kahteen päivään, ensiksi ylä-luokille, ja sitten alaluokille. Niinpä luennot oli muunneltu iän mukaan. Lapsille järjestettiin leikkejä ja lähetystyöstä kerrottiin ja näytettiin kuvia niin että he jaksoivat seurata. Lauloimme, leikimme ja askartelimme. Oli hienoa nähdä miten he innostuivat! Ja myös vanhemmat oppilaat, joille luennoitiin lähetystyöstä, olivat kiinnostuneita. Luokka oli ihan täysi. Myös täällä järjestimme esterataa oppilaille ja se oli todella suosittua. Lopetellessamme oli täysi työ kirjoittaa satoja nimikirjoituksia lasten kouluraamattuun kun he sitä pyytelivät. Sitten jatkoimme seuraavaan paikkaan.

Békéschaba
Niinpä matka jatkui seuraavaan paikkaan. Békéschabassa olimme mukana järjestämässä seurakuntapäivää. Lauantai-ohjelma koostui esittely lähetystyöstä, todistuksista ja laulusta. Osa tiimistämme järjesti lastenohjelmaa. Myöhemmin olimme mukana rukouskokouksessa jossa rukoiltiin eri maiden puolesta. Sunnuntai jumalanpalveluksen aikana Istvan oli puhumassa, sekä Kristi ja minä pidettiin pyhäkoulua nuorille. Iltapäivällä jatkoimme seuraavaan paikkaan vielä järjestämään ohjelmaa lapsille. Silloin pidin kyllä taukoa, koska edessä oli vielä matka seuraavaan kylään.

Vésztő
Vésztő erosi muista paikoista siinä että koulun yhteydessä oli myös vanhainkoti. Koululaisten lisäksi pidimme ohjelmaa myös vanhuksille. Niin, enimmäkseen lauloimme heidän kanssaan. Täällä olimme kaksi päivää ja sitten suuntasimme kotiin.

Nuorisotapahtumassa ennätysmyynti - Slovakia

2009-06-18T09:32:00.002+03:00

Toukokuun lopussa 5000 nuorta osallistui Trnavan kaupungin Lumen musiikkifestivaaleihin. Kahden päivän tapahtuman aikana yli 1000 nuorta kävi myös torin laidalle parkkeratussa kirjastoautossa. Osa tuli sadetta pidättelemään, mutta monet lähtivät myös kirjaostosten kanssa. Kirjoja myytiin enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin Slovakiassa. Yhtyeiden taukojen aikana ihmisiä tuli autolle ostamaan hengellistä kirjallisuutta. Välillä autolla oli niin kova ruuhka, että sen työntekijätkään eivät mahtuneet mukaan.

Olemme Jumalan tuoksu - Slovakia

2009-06-17T09:29:00.002+03:00

Cristi kertoo Slovakian matkasta:

Gabriel* selasi englanninkielisten kirjojen osastoa. Hän etsi englanninkielistä Raamattua, mutta ihmetteli miksei Raamatuissa ollutkaan paavin hyväksymisleimaa, kuten katolisissa Raamatuissa. Annoin hänelle parin hyvän englanninkielisen Raamatun nimet (sekä katolilainen että ei-katolilainen), joista löytyisi myös apokryfi-kirjat, joita meillä ei ollut myynnissä.

Meillä oli hyvä keskustelu apokryfi-kirjoista ja katolilaisen ja muiden Raamatunkäännösten eroista. Gabriel ei ostanut Raamattua, mutta kertoi haluavansa Jeesuksen elämäänsä. Hän oli aloittanut bändin yhdessä kavereidensa kanssa ja kertoi mitten hän rakastaa kirjoittaa lauluja Jumalasta. Annoin hänelle englanninkielisen Uuden Testamentin Psalmeineen. Hän ei halunnut ottaa sitä ilmaiseksi, mutta hyväksyi lahjan kun pyysin että vastapalvelukseksi hän lukisi sitä. Pyysin hanta lukemaan kirjaa erityisesti etsien kohtia, joissa Jumala puhuu suunnitelmastaan Gabrielin elämää varten. Hän suostui hymyillen. Myöhemmin hän palasi pienen lahjan kanssa. Se oli pinssi jossa luki slovakiaksi, “me olemme Jumalan tuoksu”.

*Nimi muutettu

Bus4Life tarjosi päivän hauskuutta Unkarissa

2009-06-01T15:01:00.001+03:00

Kouluvuoden päättyessä OM:ta pyydettiin pitämään hyvin köyhän alueen lapsille leikkipäivä. Luoteis-Unkarissa sijaitseva kylä on kaukana pääkaupunki Budapestin kirkkaista valoista ja vauraudesta. Työttymyysaste alueella on 80% ja köyhyyteen liittyviä ongelmia on monia. Koulussa on erään raamattukoulun lähettämä kristitty opettaja, jonka kautta OM:n tiimi kutsuttiin.

120 peruskouluikäistä lasta ja nuorta osallistui erilaisiin aktiviteetteihin päivän aikana, kulkien esteradalla asemalta toiselle. Vanhemmille teini-ikäisille näytettiin elokuvia ja esittely OM:n laivatyöstä unkarilaisen laivalaisen silmin. Nuoremmilla lapsilla oli hauskaa laulun, kilpailujen ja vesileikkien lomassa. Ryhmät vaihtoivat paikkaa iltapäivällä nuorempien nauttiessa nukketeatteriesityksestä teini-ikäiset kiersivät esterataa.

Järjestäjät saivat kiitoksensa päivästä nauttineiden lasten tyytyväisistä ja iloisista kasvoista. Lasten opettajat kommentoivat lasten käytöstä, joka on yleensä heille haastellista. He eivät olleet nähneet lasten käyttäytyvän näin hyvin pitkään aikaan!

Britit pääsiäisenä Unkarissa

2009-05-07T14:40:00.000+03:00

Kirjaimellisesti neljä päivää ennen kuin brittiläisen aktiotiimin oli määrä saapua Bajaan, kylän johtajat peruivat luvan osallistua pääsiäisjuhlaan Hollokon kulttuuriperintöpaikalla. - Tapa, jolla Jumala on pitänyt meistä huolen on ollut sekä nöyryyttä antavaa että inspiroivaa, kertoo Darren Englannista.
Pääsiäisen ajan kirjastoauton viisi työntekijää ja seitsemän brittiläistä opiskelijaa työskentelivät seurakunnan kanssa. Sää oli täydellinen, ihmiset viettivät aikaa torilla kahvitellen ja jäätelöä syöden. Tiimi esitti yhdessä paikallisten nuorten kanssa käsinukke-esityksiä ja draamoja. Iltaisin auton kylkeen heijastettiin elokuvia. Kuulostaa tavalliselta aktiolta, mutta kaikki oli suunniteltu vain viikossa!

Avuksi tuli paikallinen baptistiseurakunta, joka oli valmis majoittamaan heidät pääsiäisviikonlopuksi. Yhteistyö sujui hyvin.
- Kuultuamme, että paikalliset nuoret kertoivat evankeliumia omassa kaupungissaan ensi kertaa meidän kanssamme oli todella rohkaisevaa. Koin, että tässä on alku jollekin suuremmalle Bajassa, kertoi Matt, toinen osallistujista. Yksi paikallisista nuorista oli kiittänyt tiimiä vierailusta ja sen rohkaisusta evankelioida omalla paikkakunnallaan. Tämä oli uutta paikallisille nuorille.
- Kirjastoauto antoi paikallisille ihmisille paikan, jossa kokoontua ja kuulla evankeliumi, kuvaili Beth kokemusta. - Jos Paavalilla olisi ollut bussi hän olisi varmasti käyttänyt sitä!

Nälkäiset sydämet - Romania

2009-03-31T14:59:00.002+03:00

Vierailijat viipyivät kirjastoautolla kahvin tai teen äärellä keskustellen vapaaehtoisten kanssa. Keskusteltuaan päivän kyläläistensä kanssa vapaaehtoinen nuori mies oli liikuttunut.

- Puhuminen ihmisten kanssa koko päivän oli uusi kokemus minulle. Ymmärsin, että he ovat paljon avoimempia kuulemaan evankeliumin kuin mitä me uskovina olemma valmiita kertomaan! Ja se on todella surullista.

Voimme vain rukoilla, että Jumala avaa silmämme näkemään, miten tärkeää hänen rakkautensa jakaminen maailmassa on.

Ikä ei ole tärkeä - Romania

2009-03-31T14:54:00.002+03:00

Kirjastoauton tarkoitus on paitsi levittää evankeliumia Itä-Euroopassa, myös antaa paikallisille uskoville mahdollisuus käytännön evankeliointiin. Maaliskuun Romanian vierailun aikana OM teki yhteistyötä 13 eri paikallisen seurakunnan kanssa. Lähes 250 vapaaehtoista uskovaa auttoi auton vierailussa.

Nuoret olivat innokkaimpina mukana, mutta usein myös koko seurakunta. Eräässä kaupungissa jokainen seurakuntalainen oli vastuussa ainakin yhdestä osa-alueesta, kuten rukouksesta, ruuasta, äänentoistolaitteista tai vieraanvaraisuudesta.

Constantin (83) oli myös paikalla jakamassa esitteitä autolla vieraileville. Hän oli seurakunnan pastori 20 vuotta sitten, mutta on edelleen laumansa kanssa viemässä evankeliumia eteenpäin!

Bus4life jumalanpalveluksessa - Romania

2009-03-30T14:52:00.001+03:00

Maaliskuun lopussa Bus4Life aloitti työnsä Romaniassa osallistumalla jumalanpalvelukseen. Sen jälkeen auto kiersi ympäröivissä kylissä. Kahden viikon vierailun aikana lähes 2000 ihmistä vieraili autolla 14 eri kylässä. Monet ostivat hengellisiä kirjoja.

Autolla pidettiin myös terveyskampanja ja Cristi mittasi ihmisten verenpaineita. Erityisesti vanhemmat ihmiset tulivat mittauksiin ja Cristi sai kertoa uskostaan Jeesukseen heille. He olivat otettuja siitä, että joku välittää kuunnella heidän ongelmiaan. Näissä pienissä kylissä ei tapahdu mitään, joten kirjastoauton saapuminen oli todellinen tapaus!

Autonkuljettajan silmin

2009-02-27T15:17:00.003+02:00

Helmikuun puolessa välissä suuntasin auton keulan kohti Slovakiaa, jossa olimme kaksi viikkoa. Ensimmäisen viikon ajan olimme kylissä, jossa puhuttiin unkaria.

Mukaan tuli muutamia unkarilaisia vapaaehtoisia ja yksi heistä kertoi seuraavaa:
”Lounaan jälkeen kohtasin erään miehen ja kutsuin häntä bussille. Mies oli reportteri ja meille tuli hyvät keskustelut. Hän kertoi avoimesti elämästään ja vaikeuksistaan. Hänen äitinsä oli hiljattain vaipunut koomaan ja pojan vierailtua äidin vuoteen vierellä äiti oli kuollut. Hän oli ikään kuin odottanut vielä pojan tapaamista. Mies oli puhelias ja lopuksi lahjoitin hänelle hengellisen kirjan.”

Kuvaraamattu
Eräs paikallinen romanipoika tuli bussiin katsomaan kirjoja. Hänen silmänsä kiinnittyivät lasten kuvaraamattuun. Kysyttyään hintaa poika juoksi pois. Hän palasi hetken kuluttua ja sanoi, ettei äidillä ole tällä hetkellä rahaa, mutta huomenna hän saisi rahaa.

Kirjamyyjämme sanoi, että hän saisi huomenna kirjan, vaikkei rahaa olisikaan, koska poika osoitti olevansa tosissaan kiinnostunut. Seuraavana päivänä näin hänen vilahtavan pari kertaa bussin ohi, mutta hän ei mennyt sisään. Lopulta poika tuli, sai kirjan ja hänen silmänsä loistivat ilosta.

Katolisille kirjoja
Tämän jälkeen jatkoin matkaa koilliseen, Presoviin. Siellä työskentely oli vähän erilaista. Paikalliset nuoret järjestivät tilaisuuksia lapsille ja seminaareja aikuisille. Eräällä paikkakunnalla olimme aika lähellä katolista kirkkoa. Kirjamyyjämme Alex meni juttelemaan papin kanssa ennen messua ja kertoi tästä bussityöstä. Pappi oli iloinen ja lupasi messun jälkeen ilmoittaa siitä kuulijoille. Messun jälkeen ihmiset todella tulivat bussiin ja kirjoja meni kaupaksi.

Matka Kiskunmajsaniin Unkarissa

2009-02-13T17:39:00.011+02:00

Olimme Kiskunmajsanissa kaksi kokonaista päivää. Lähtö sujui hyvin. Mukaan vietiin monta laatikollista vaatteita ja lisää haettiin matkan varrelta. Noin kolmannes bussin toimitilasta täyttyi.

Tämä matka poikkesi muista matkoista sen verran että samalla teimme avustustyötä, ja pääsimme ihmisiä lähelle. Myöskin henkilökohtaisesti tämä matka teki syvän vaikutuksen koko meidän tiimillemme. Saavuimme Kiskunmajsaniin myöhään illalla. Aikaisin aamulla parkkeerasin bussin torille. Jaoimme kutsuja ja traktaatteja. Seuraavana päivänä jaoimme vaatteita.

Tällä paikkakunnalla huumeongelmat ja itsemurhat ovat tavallisia. Päällisin puolin kylä näyttää kuitenkin siistiltä, mutta pinnan alla kuohuu. Saimme kuulla myös Jumalan toimivasta armosta, miten se tuo valoa pimeyteen.

Lasci on viisihenkisen perheen isä. Hänellä on vaimonsa Lean kanssa kolme tytärtä. Eva joka on vanhin, kärsii epilepsiasta. Isä kuskaa hänet kouluun päivittäin, koska sairauden tähden hän ei voi asua asuntolassa. Myös molemmat vanhemmat sairastavat. Tullakseen toimeen Lasci on oppinut ohjelmoimaan jotain vanhoja tietokoneita, mutta rahatilanne on tiukka.

Kuitenkin he välttämättä haluavat kertoa miten ihmeellisesti Jumala on pitänyt heistä huolta. "Olimme lainalla ostaneet käytetyn auton. Mutta poliisit takavarikoivat sen sillä tehtyjen rikosten tähden. Auto on meille välttämätön kulkuväline, jotta voisin viedä tyttäreni kouluun. Herra kuitenkin järjesti niin, että saimme lahjana toisen auton."

Lacsi kertoo myös, miten Jumala vastaa varsinkin lasten toiveisiin. "Nuorin tytär pyysi kerran vesimelonia. Enkä voinut muuta kuin lohduttaa häntä. Rahat riittivät juuri ja juuri leivän ostamiseen. Illemmalla kävin ulkona viemässä roskat pois, jalkani osui johonkin kovaan. Joku oli pannut vesimelonin meidän rappusille".

Heti perään tulee seuraava kertomus. Lea jatkaa: "Meillä oli jauhoja sen verran, että siitä riittäisi tehdä noin 4 ohukaisia. Jatkoin kuitenkin paistamista, kunnes meillä oli yhteensä 40. Oli sitten muillekin jakaa ja veimme ne kirkolle."

Rukoilimme vielä heidän puolesta ja ennen lähtöä he kiittelivät rakkauden osoituksesta. Jatkoimme sitten matkaa seuraavaan kylään. Attila on kokopäiväisesti lähetyössä näillä alueella. Hän käy ahkerasti ihmisten luona ja auttaa erilaisissa asioissa. Monesti myös käytännön asioissa. "Jos joku tarvii puuta lämmikkeeksi, minä hankin heille puuta. Jos huomaan, että on pilkkomistarve, niin otan kirveen ja pilkon ne," hän kertoo. Attila oli todella kiitollinen meidän tulosta ja toivoo näkevänsä meidän palaavan elokuussa.

Niin, kyllä Jumala kuulee ihan arkipäiväisetkin rukoukset. Täällä Erdissä oli satanut pitkän aikaan ja piha oli ihan kurassa. Ystävien kanssa rukoillimme, että sade lakkaisi. Lähtöpäivänä torstaina aurinko pilkotti eikä koko matkan aikana tullut vettä. Vasta kun parkkeerasin auton takaisin pihalle lauantai-iltana alkoi taas satamaan.

Olemme myös saaneet lisäyksen tähän Bussityöhön. Yhdysvaltalainen tyttö Christine on todella innoissaan tästä työstä. Hän tulee olemaan täällä heinäkuuhun asti.

Seuraavan matkan teemme 15.- 28. helmikuuta Slovakiaan.

Vuoden 2009 suunnitelmia

2009-01-16T10:02:00.000+02:00

Tämän vuoden suunnitelmat alkavat olla jo kalenterissä. Helmikuussa menemme Slovakiaan ja maaliskuun lopulla olemme Romaniassa. Kesällä tulemme osallistumaan erilaisiin leiri- ja festivaalitapahtumiin. Jos kiinnostaa tutustua työhön paikanpäällä, Bus4life on mahdollisuus osallistua erilaisiin aktioihin. Ottakaa siinä tapauksessa rohkeasti yhteyttä OM:n Suomen toimistoon.

Teemapäivän aiheena Raamattu - Unkari

2009-01-15T16:58:00.009+02:00

Unkarin vuoden 2008 teemana oli Raamattu. Niinpä eräs paikallisseurakunta otti tilaisuudesta vaarin ja järjesti koululaisille teemapäivän kyseisestä aiheesta kylän peruskoulussa. Meistä lähti kaksi henkilöä sinne bussin kanssa auttamaan. Vapaaehtoisia oli yhteensä 20.

Koulualueelle laitettiin rasteja, joissa oppilaat kävivät luokittain suorittamassa erilaisia tehtäviä ja eri aiheet esitettiin leikin avulla. Esimerkiksi draaman avulla kuvattiin joku Raamatun kertomuksista, Ristipisteessä pantiin pahat kuvat ristille, rukouspisteessä puhuttiin rukouksesta, tietovisapisteessä visailtiin ja laulupisteessä laulettiin kristillisiä lauluja. Bussi toimi laulupisteenä, jossa minä olin mukana soittamassa. Hyvää palautetta tuli jälkeenpäin sekä oppilailta että opettajilta, mikä on suuri kiitosaihe. Näin päästiin tavalliseen peruskouluun ja se oli hyvin ainutlaatuinen tilaisuus. Samalla se oli todistus siitä, että Jumalalle kaikki on mahdollista ja että hän välittää pienimmistä. Rukoilkaa näiden lasten puolesta!

Autoon murtauduttiin

2008-11-05T09:40:00.005+02:00

Murtovarkaat iskivät 4. marraskuuta aamuyöstä. He olivat menneet sisään kuljettajan sivuikkunasta käyttäen apuna roskatynnyriä.

Tässä Egon kertomusta tapahtuneesta.
Toissapäivänä Tamas pyysi läppärini lainaan. Otin samalla videotykin lämpimään, koska bussissa on niin kylmä öisin. Tamas sanoi, että on muutenkin hyvä ottaa kaikki sisälle, koska täällä on helposti murtovarkaita. En niinkään ajatellut murtautumista, koska auto oli vielä omalla sisäpihalla, mutta otin kaikki muut pienemmät elektroniset laitteet sisälle, kuten johdot ja miksauspöydän.

Kaiuttimista ajattelin, että otan ne myöhemmin sisälle. Autoon ne kuitenkin jäivät. Laitoin auton akut yöksi latautumaan noin kymmenen aikoihin ja noin kello 00.03 vielä tarkistin sisältä ja ulkoa ja panin oven riippulukolla kiinni.

Aamulla kun tulin autoon, löysin maasta vääntyneen ruuvimeisselin. Mietin että olikohan tuo minun, mutta en tunnistanut sitä. Jotain oli erilaista. Avasin oven ja kävin sisään. Henkilökunnan tiski oli kokonaan auki - silloin vasta tajusin, että autoon oli murtauduttu.

Ilmastointilaite oli ohjaamossa penkillä (eivät olleet saaneet ikkunasta ulos), etuistuin kurainen ja ikkuna auki. Kaksi kaiutinta he olivat onnistuneet viemään ja pari dvd-levyä kuten Narnia ja Jeesus-filmi. Rukoillaan, että murtautujat tulisivat uskoon.

Kyllä harmittaa tuo tapaus, mutta olen TODELLA kiitollinen siitä, ettei mitään oltu rikottu. Poliisit tulivat katsomaan ja ottivat kuvia, mutta eivät löytäneet sormenjälkiä, varkaat olivat tehneet siivoa työtä. Tälläistä tämä elämä välillä on, joskus asioita oppii kantapään kautta.

Rukoillaan, että saisimme pian varakaiuttimet ja työ voisi jatkua ilman uusia vastoinkäymisiä.

Romaniassa

2008-10-31T16:16:00.008+02:00

Kuukauden reissu Romaniaan oli kaikin puolin onnistunut ja auto on toiminut hyvin. Vierailimme 16:ssa eri paikassa, joista kolme sijaitsee Brasovin alueella ja loput Pohjois-Romaniassa, Suceavan alueella. Oli hienoa nähdä, miten seurakunnat tulivat mukaan toimintaan kukin omalla tavallaan ja resursseillaan.

Falticeni

Keskiviikkona 30.09.2008 lähti matkaan minun lisäkseni kaksi henkilöä. Sen päivän aikana ajoin 7 tuntia ja kilometrejä tuli tasan 336. Matkaa hidasti lukuisat tietyöt ja mäet sekä mutkat sekä esteet. Kuten lapissa kohtaa poroja keskellä tietä, Romaniassa sitä voi nähdä lehmiä. Toisaalta yllätyin maanteiden hyvästä kunnosta; Romanian struktuuri näyttää kehittyvän vauhdilla. Lopulta saavuimme Falticeni-nimiseen paikkaan ja nukuin sen yön bussissa kaverin kanssa.

Heti aamulla tuli vastaan haaste, kun autoa piti siirtää paikkaan, johon oli vaikea päästä "sopivasti" pysäköityjen autojen takia. Hetken aikaa oli nelisuuntainen risteys Bus4lifen takia tukossa ja elämä kukoisti sen ympärillä. Autoja tuli joka puolelta ja meni siitä ohi mistä tilaa löytyi, samalla kun viittojien avulla onnistuin kääntymään oikeaan suuntaan ja tilanne laukesi.

Ajoin mäkeä ylös ja käännyin ympäri ja tulin mäkeä alas. Pysäköin auton niin, että keula osoitti katua alas ja ovi oli jalkakäytävän puolella, paikallisten ohjeitten mukaan. Sitten vain odottelimme pomoamme. Paikoitus ei ollut hänelle mieleen, joten pakitin mäkeä ylös, käännyin ympäri ja pakitin mäkeä alas niin, että keula osoitti katua ylöspäin ja ovi oli puiston suuntaan. Loppujen lopuksi tämä oli paljon parempi, koska pystyimme laittamaan tuoleja ja pöytiä ulos ja tarjoilemaan ihmisille kahvia ja teetä.

Mukaan tuli myös svetsiläinen lääkäri, joka tarjosi ihmisille verenpaine- ja verensokerimittauksia. Hän on ollut romaniassa 2 vuotta ja palvelee omalla lahjallaan. Falticenissä meihin liittyi paikallisseurakunnan vapaaehtoisia, sekä nuoria että vanhempia. Siellä olimme kaksi päivää ja jaoimme kutsuja tilaisuuksiin.

Seuraavat päivät vierailimme eri pikkukylissä alueella ja tulimme yöksi aina kotiin Suseavan seurakunnan omistamaan majataloon. Sunnuntaina vierailimme Silistean seurakunnassa ja olimme siellä Jumalan palveluksessa. Osa meistä todisti. Kokouksen jälkeen pidimme bussin kirjamyyntiä auki ja auto tuli ihan täyteen ihmisiä. Paljon kirjoja tuli myytyä ja lapsille järjestimme ohjelmaa ja leikkejä.

Lounaan jälkeen palasimme taas kotiin, mutta helpolla ei päästy. Tein kuten monta kertaa aikaisemmin, käännyin pienelle välitielle, jotta voisin pakittaa suoraan portista sisään. Tällä kertaa oli satanut aika rajusti ja maa petti etupyörien alta, joten auto jumittui akseliaan myöten. Ei siinä muu auttanut kuin lapiolla kaivamaan ja pakittaa itsensä irti. Ja päästiinhän me, monien kannustusten ja parin kuraisten kenkien jälkeen. Ja bussi oli pesun tarpeessa sekä päältä että sisältä.

Câmupulungissa toiminta sujui paljolti nuorison voimin. Auton pysäköimme keskelle toria, kulttuuritalon edustalle. Avasimme kirjamyynnin lauantaina ja illalla meillä oli nuorisoilta bussissa, jossa muunmuassa keskusteltiin millaista on ilosanoman levittäminen ja kerrattiin päivän tapahtumia. Heille tämä oli uusi kokemus. Vaikka en paljonkaan osaa kieltä, niin jotenkin sain yhteyttä nuoriin torilla.

Pallo on asia, jota ymmärretään kaikissa kulttuureissa. Yhtenä päivänä otin koripallon ulos, ja aloin pompottelemaan muutaman vapaaehtoisen kanssa. Ei kestänyt kauan, kun mukaan liittyi muita ulkopuolisia. Siinä syöteltiin palloa keskenämme ja lopuksi he tulivat bussiin katsomaan. Juotiin yhdessä mehua, lapset saivat kirjoja ja keskusteltiin.

Sekä perjantai-iltana että sunnuntaikokouksessa minulla oli mahdollisuus todistaa. Kerroin OM:n synnystä ja omista kokemuksista maailman valona olemisessa. Painotin muunmuassa se, että olemme kaikki Herran lähettiläitä, missä ikinä olemmekin, kotona, koulussa, työpaikalla, lähetyskentällä... Toivon ja rukoilen, että olemisemme tuolla paikkakunnalla rohkaisi nuoria vahvistumaan ja jakamaan uskostaan. Saimme heiltä spontaanisti hyvää palautetta ja jotkut haluavat pitää jatkossakin yhteyttä sähköpostin kautta.

Melkein kuukauden matka Romaniaan on nyt takana ja saavuimme Brasoviin perjantai-iltana 24.10.2008 kello 23.00. Matka meni hyvin ja kilometrejä kertyi yli 1200. Nyt auto on tässä Unkarin toimiston pihalla Erdissa, ja odottaa seuraavaa tehtävää.

Suomesta takaisin Romaniaan

2008-09-30T13:05:00.004+03:00

Petri on tullut takaisin Suomeen ja matkalle on lähtenyt uusi kuski Ego. Pari viikkoa on bussi ollut Suomessa huollossa ja hiukan lähtö viivästyi. Kun auto saatiin katsastettua perjantaina 12.09.08, alkoi matkamme kohti etelään lauantaina 13.09.08. Lastasimme mukaan paljon paperia, sekä toimistokäyttöön että käsipyyhkeitä. Autoa lähti viemään kolme ihmistä: Esko, Antti ja Ego.

Matka sujui ongelmitta läpi Baltian maiden, yöpyminen tapahtui pääasiassa autossa. Matka kesti 5 päivää ja kilometrejä kertyi 2700 ennen kuin lopulta tulimme Romaniaan, jossa työ varsinaisesti alkaa. Nyt sitä on tullut kierrettyä viikon aikana eri paikoissa. OM-toimisto sijaitsee vain muutaman minuutin päässä Brasovista, jossa bussi on tällä hetkellä pysäköity. Tähän asti auto on toiminut hyvin. On myös ollut paljon ohjelmaa bussin ympärillä. Ja lapset näyttävät olevan eniten ihastuneita autoomme. Kyllä nämä paikalliset tiimiläiset näyttävät olevan hyvin lapsirakkaita, koska ohjelmaa suuntautuu paljon heille. On myös hienoa nähdä, miten paikalliset seurakuntanuoret ovat aktiivisiä. Pari iltaa hekin vetivät ohjelmaa bussin ympärillä, yksi ryhmä oli orkesterina, toinen ryhmä veti ylistystä.

Seuraava siirto tapahtuu tänään, noin 400 km täältä Brasovista pohjoiseen, Suseavaan. Tulemme operoimaan siellä noin kolme viikkoa, jonka jälkeen palaamme jälleen tänne Brasoviin. Sen jälkeen siirrymme naapurimaihin, Unkariin ja Slovakiaan.

Petrin kiitoskirje 2.9.2008

2008-09-09T22:44:00.001+03:00

Kiitos teille kaikille!

Täällä minä jo olen koti-Suomessa. Saavuin torstai-iltana 28.8. laivalla Tallinnasta ja illalla vielä ajoin kotiini Kukkilaan. Nyt on sitten aika kirjoittaa vielä viimeinen kuulumiskirjeeni tai pitäisikö tätä kutsua kiitoskirjeeksi. Tässä tahdon keskittyä ensinnäkin kiittämään teitä kaikkia rukouksista ja taloudellisesta tuesta, jotka mahdollistivat minun lähetystyövuoteni Unkarissa. Sitten tahdon vähän pohtia vuotta kokonaisuutena, mitä sain ja mitkä ovat päällimmäiset ajatukset viime vuodesta. Lyhyesti kuitenkin tässä alussa vielä kerron mitä tapahtui edellisen kirjeeni jälkeen.

Campfest Slovakia

Viimeinen reissuni Slovakiassa suuntautui Tatravuoriston keskelle. Sinne oli järjestetty Slovakian vissiin suurin hengellinen festivaali. Alue oli syrjässä eikä siellä ollut suuria kaupunkeja ympärillä ollenkaan, vaan yksi pieni kylä oli muutaman kilometrin päässä. Mutta tuolle festivaalialueelle oli tuotu ruokatelttoja, suihkuja ja vessoja, joten siellä oli kaikki mitä tarvittiin. Tapahtuman järjestäjät olivat ostaneet itselleen leirintäalueen, jossa tapahtuma pidettiin.

Tapahtuma alkoi torstaina ja päättyi lauantai-sunnuntai yönä. Saavuimme alueelle jo keskiviikkona, jotta saimme bussin paikalle jolle halusimme. Tuohon aikaan siellä ei vielä ollut paljoa ihmisiä, joten se oli myös turvallisempaa. Kirjamyynti avattiin torstaina, kun ihmisiä alkoi kulkea bussin ympärillä. Kirjamyynti ei ollut mikään suuri positiivinen yllätys, vaan saimme myytyä kirjoja saman verran kuin Alex oli viime vuonna saanut myytyä. Silloin hän oli ollut sisällä bisnesteltassa, josta pystyi vuokraamaan paikan itselleen.

Tapahtumaan tuli muutama tuhat kävijää. Tarkkaa lukua en tiedä, mutta paljon kuitenkin. Viime vuonna oli kuulemma ollut vielä enemmänkin. Olisivatkohan olympialaisten avajaiset verottaneet osallistujia tältä vuodelta. Tapahtuman järjestäjät olivat kyllä ottaneet huomioon nuo avajaiset ja eräässä tapahtumateltassa oli mahdollista mennä katsomaan avajaisseremoniaa.

Tähänkin tapahtumaan tuli paljon ulkomaalaisia esiintyjiä kuten PlanetShakers. Kuitenkin myös slovakialaisia bändejä oli mukana ja oli mielenkiintoista kuunnella millaista musiikkia paikalliset bändit soittivat. Tietty sanojen ymmärtäminen oli hyvin vaikeaa, tai oikeastaan mahdotonta.

Lähtiessä meille tuli pieni ongelma, koska lauantaina satoi paljon vettä ja alue, jolla olimme, oli nurmikkoa. Joten kun sunnuntaina yritimme päästä pois, bussi upposi maahan. Siinä sitten ihmeteltiin miten päästä liikkeelle, mutta onneksi alueella oli traktori, joka tuli hinaamaan. Traktorin ja noin 20 työntäjän avulla pääsimme irti ja traktori veti meidät takaisin asfalttitielle ja me olimme vapaat lähtemään kohti Bratislavaa ja sen jälkeen minä pääsin takaisin Unkariin.

BalatonNet

Viimeinen reissu Unkarissa ja minun osalta tässä projektissa suuntautui Balatonille. Siellä oli järjestetty BalatonNet. Tapahtuman aikana oli järjestetty missioexpo ja iltapäivisin menimme bussin kanssa Balatonin rannalle ja pidimme siellä ohjelmaa ihmisille. Tuo viikko oli hieno viimeinen viikkoni Unkarissa. Heti ensimmäisenä päivänä sain tavata ystäviäni Vajtasta, jossa kävin viime syksynä. Seuraavana päivänä kun lähdimme rannalle, tapasin siellä ystäviäni Nagyatadista. Ja vielä viimeisenä päivänä tuli käymään lisää tuttuja Nagyatadista, joten pääsin vielä hyvästelemään ystäviäni.

Tapahtumaan osallistui ihan kohtuullinen määrä ihmisiä. Yhtään en osaa sanoa määrää, mutta muutama sata vähintään. Rantatapahtuma BeachNet, jossa minä olin enemmän osallisena, oli todella mukava. Menimme rannalle ja rakensimme sinne ajanviettomahdollisuuksia ihmisille. Teimme vesiliukupaikan, toimme lautapelejä ja laitoimme lentopalloverkon. Bussista soitimme myös hengellistä ylistysmusiikkia, joten ihmiset tiesivät kenen asialla olimme siellä. Yhtenä päivänä järjestimme suuren vesisodan ja viimeisenä rantapäivänä eli lauantaina pelasimme lentopalloa vesipalloilla. Rannalla ohjelma oli rentouttavaa, jotta ihmiset jaksoivat taas illalla olla kuuntelemassa puhujia BalatonNetin puolella.

Toimintaamme rannalla oltiin todella tyytyväisiä ja sinne jopa pyydettiin televisio mukaan. Joten pääsimme myös TV:hen. Tapahtuma loppui sunnuntaina puolenpäivän jälkeen ja sen jälkeen ajoin Érdiin ja lähdin suoraan jatkamaan matkaani kohti Slovakiaa ja Suomea.

Kotimatka

Kotimatkani siis alkoi sunnuntai-iltana. Hyvästelin Unkarin tiimin ja otin tavarani mukaan ja lähdin suuntaamaan kohti Slovakiaa. Matkan alussa tuli pieniä ongelmia, kun eksyin Budapestiin, mutta onneksi siellä oli eräs todella ystävällinen mies, joka tuli opastamaan minut takaisin oikealle tielle. Sanani eivät riittäneet kertomaan kuinka kiitollinen olin hänelle siitä avusta jonka sain.

Matkaani meni neljä päivää ja matkaa kertyi yhteensä n. 1800 km. Koko vuoden ajourakka oli noin 14 000 km. Eli ei hirveästi, jos vertaa rekkakuskeihin. Saavuin Tallinnaan jo torstaiaamuna ja minun lauttani lähti vasta iltapäivällä, joten kerkesin leikkiä turistia Tallinnassa. Kyllä oli niin upea tunne saapua Tallinnaan asti. Tuntui kuin olisi jo päässyt perille. Tallinnassa aika meni nopeasti ja iltapäivällä pääsin lauttaan turvallisesti. Kyllä on ahtaita paikkoja nuo laivat.

Sain mukavan yllätyksen kun saavuin Suomeen. Perheeni oli tullut minua vastaan Helsinkiin. Siinä sitten loppumatkan ajoimme yhdessä vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa. Olen todella yllättynyt kuinka helposti tuo matka meni. Minulla ei ollut mitään ongelmaa tuolla matkalla. Ennen kuin lähdin, vähän pelotti, kuinka matka menee, koska minulla on ollut noita ongelmia tuon bussin kanssa, mutta nyt ei ollut mitään. Siitä saan kiittää Jumalaa ja teitä kaikkia, jotka muistitte matkaani rukouksin. Kiitos!!

Vuosi takana. Vaikea kuvitella, että olen ollut vuoden poissa Suomesta, jos ei lasketa sitä kahden viikon lomaani joulun aikaan. Aika meni nopeasti, vaikka alussa tuntui, että vuosi on todella pitkä aika. Tämä vuosi ei ollut helppo, mutta sitäkin opettavaisempi. Sain oppia paljon erilaisia asioita Jumalasta, itsestäni ja elämästä yleensä. Opin ymmärtämään mikä arvo ystävillä on. Sitä ei ehkä niin helposti ymmärrä silloin, kun he ovat koko ajan ympärillä, mutta sitten kun lähtee tuonne tuhansien kilometrien taakse, niin alkaa nähdä asiat uudessa valossa.

Vuoden aikana sain paljon uusia tuttuja ympäri maailman. Monet heistä toivoisin tapaavani uudestaan ja osia en todennäköisesti näe enää ennen kuin taivaassa. Kuitenkin on suuri rikkaus, jos saa tutustua ihmisiin eri kulttuureista. Jokaisessa kulttuurissa on jotain hyvää, josta voi ottaa oppia. Vuoden aikana sain huomata kuinka vaikeaa on ihmisten kanssa keskusteleminen jos ei ole samaa kieltä. Kuitenkaan se ei ole mahdotonta. Jo edes pienellä kielitaidolla pystyy tekemään paljon, jos vain tahtoo.

Huomasin myös kuinka rukous todella vaikuttaa elämään. Niinä vaikeimpina aikoina, kuten ensimmäinen paluumatkani Romaniasta, silloin huomasin kuinka oikeasti rukous kantaa. Kaikkien niiden vaikeuksienkin keskeltä pääsin takaisin Érdiin. Myös kotimatkani Unkarista meni todella hyvin. Olin oikeasti yllättynyt, ettei matkalla tullut mitään ongelmaa, vaan pääsin hyvin koko matkan.

Kiitos

Tahdon kiittää teitä kaikkia rukouksista ja taloudellisista tuista, joita sain tämän vuoden aikana. Ilman teitä tämä lähtöni ei olisi ollut mahdollista. Nyt minun osani BUS4LIFE projektissa on ohi, mutta projekti jatkuu. Edelleen tätä projektia voi muistaa rukouksin ja taloudellisesti. Lähetystyötä tehdään hyvin usein pienellä budjetilla, ja Jumalan voimassa. Uusi kuljettaja aloittaa hommansa tässä kuussa ja bussi suuntaa matkansa kohti Romaniaa, tämän kuun puolessa välissä. Tahdon toivottaa teille kaikille Jumalan siunausta elämäänne!!

Kirjoja juutalaisten kirjastoon

2008-08-15T15:17:00.002+03:00

Slovakian aktion toisena päivänä Dunajska Stredassa ollessamme, tuli autoon paikallinen juutalaisyhteisön johtaja. Hän osti jokaista kirjaa joiden otsikko jotenkin viittasi vanhaan testamenttiin tai Israeliin. Hän sanoi haluavansa viedä niitä yhteisön kirjastoon. Hän myöskin kertoi haluavansa rohkaista nuoria vierailemaan bussissa.

Olimme liikuttuneitä tästä avaruudesta, ja halusimme rukoilla hänen ja hänen ryhmänsä puolesta. Rukoillaan, että kirjoja luetaan ja että ne kirjat voidaan laittaa hyllyille, että niitä luetaan ja ymmärretään oikein!

Nuori mies Slovakiassa

2008-08-14T15:16:00.003+03:00

Nuori mies ottaa Jeesuksen vastaan vapahtajanaan.

K on 28 vuotias nuori mies, joka antoi elämänsa Jeesuksellen kun Bus4life oli neljän päivän aktiossa Dunajska Stredassa. Valentine, paikallisen seurakunna pastori sanoi K:sta. "Kun näin hänet ensin bussissa, ymmärsin heti, että oli aidosti etsimässä jotain tiettyä, kun useimmat tulevat autoon pelkästä uteliaisuudestaan." K haki jotain päivittäistä hartauskirjaa, ja kun Valentine avun jälkeen kysyi oliko jotain tiettyä rukousaihe ja voisiko hän rukoilla hänen puolestaan. K pyysi että hänen terveytensä puolesta rukoiltaisiin, hänellä oli jotain vakavia terveysongelmia.

Seuraavana päivänä hän palasi takaisin ja keskusteli pitkään pastorin kanssa. Hän kertoi että usein "kuulee ääniä" mielessään jotka sanovat kuinka paha ihminen hän on. Valentine selitti äänen olevan joko vihollisesta tai Pyhästä Hengestä. K taas tunsi varmuutta että se oli Pyhästä Hengestä. Tämän jälkeen hän oli hyvin avoin kuulemaan ilosanomaa Jeesuksesta, ja halusi että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Lopuksi hän yhdessä Valentinen kanssa rukoili syntisen rukouksen ja otti Jeesuksen vastaan omana vapahtajanaan ja pelastajanaan.

Tunnin sisällä hän tuli takaisin, tällä kertaan kasvoillaan hymy, jota emme ole aiemmin nähneet. Hänellä olli mukanaan serkkunssa, jotta hänkin sai kuulla ilosanomaa. Rukoilimme, että K vasta uskoontulleena voisi kasvaa uskossa ja henkilökohtaisessa suhteessa Herraan. Hän tarvitsee myös rukousta terveyden tähden, ja erityisesti hän pyysi rukousta henkilökohtaiseeen elämäänsä -hänen suuri toivomuksensa on Jumalan antama vaimo. Rukoilemme myös hänen serkkunssa pelastumisen puolesta, joka sai kuulla evankeliumia (hänellä on uskonnollinen katolilainen tausta).

Aktio Slovakiassa kesäkuussa 2008

2008-08-13T14:55:00.002+03:00

Meillä oli siunattu aktio Slovakiassa. Monessa kaupungissa ja kylässä BUS4LIFE teki sen vapaaehtoisten ja paikallisten yhteiskuntien kanssa. BUS4LIFE vieraili myös isossa vuosittaisessa nuorisokonferensissa Slovakiassa, jossa monet nuoret saivat mahdollisuuden saada hyvää kristillistä kirjallisuutta.

Romania-Moldova raja

2008-03-27T12:16:00.001+02:00

Petri lähti noin kahden kuukauden matkalle itään. Ensin hän ajoi Unkarista,Romanian kautta Moldaviaan, jossa hän on nyt auton kolmen viikon kierroksella. Moldaviassa tämä kampanja tehdään yhdessä meidän OM-Moldova tiimin ja paikallisten seurakuntien kanssa. Moldaviasta Petri jatkaa Romaniaan, jossa hän on työssä viisi viikkoa. Tässä kuljettajan kuulumiset, ja kertomus siitä, mitenkä hän pääsi rajasta yli.

Petri kirjoittaa:
ROMANIASTA TULLESSA

Tulin Romaniasta Moldovaan 21.3.2008. Kello oli noin 14.16 kun saavuin Romanian ja Moldovan väliselle raja-alueelle. Ulos raja-alueelta Moldovan puolella pääsin noin kello 16.30 eli siinä meni se pari tuntia selvitellessä asioita. Käyn vähän tarkemmin läpi kuinka asiat menivät.

Viimeisessä kaupungissa Husissa oli huoltoasemia. Heti kun Husiin pääsi, tuli vasemmalle puolelle joku pieni ei niin tunnettu asema. Mutta kun ajoi melkein kokonaan Husin läpi oikealle puolelle jäi Lukoil, josta itse ostin käteisellä ainetta. Ja kun jatkoin matkaa, heti kohta tuli Petrom jälleen oikealla puolella. DKV:n käymisestä en osaa sanoa kummallakaan asemalla, mutta epäilen aika vahvasti. Oli kova kiire, niin ei tullut mieleen kysyä, kun olin maksamassa. Sitten aivan rajan pinnassa oli myös Petromin asema. Eli kannattaa harkita, kannattaako aina ottaa matkakassaa ja maksaa käteisellä, muutenkin DKV:n kanssa voi tulla välillä ongelmia. Sitten kun pääsi läpi rajamuodollisuuksista, niin heti Moldovan puolella oli vasemmalla puolella Petromin huoltoasema. Syvemmälle Moldovaan kun ajoi ihan muutaman kilometrin, niin tuli oikealle puolelle Lukoil, jossa oli DKV:n tarra. Oli suuri yllätys mulle:D Todennäköisesti siellä voi käydä DKV.

Kun saavutaan Romaniasta kohti rajaa, viimeisen Romanian puolella olevan huoltoaseman, Petromin, kohdalla vastakkaisella puolen tietä, on vaaka. Minä ajoin BUS4LIFE:n vaa’an viereen ja kun sanoin naiselle, joka tuli tulli kopista olevani tyhjä (i am empty, leer) niin minun ei tarvinnut ajaa vaa’alle. Minun piti ottaa auton paperit mukaan ja mennä taloon, joka oli vaa’an vieressä. Siellä he tarkistivat vigneten ja merkkasivat sen ylös koneelle, myös katsoivat auton rekisteriotetta. Sen jälkeen sain jatkaa matkaa kohti rajaa.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun ylitetään tätä rajaa, ja ollaan menossa pois EU:n alueelta, joten päätin turvallisuus syistä kääntyä rekkojen linjaa pitkin ajamaan. Poliisit olivat tuossa risteyksessä josta käännyin todella ystävällisiä ja he opastivat minut eteenpäin. Eli tieltä joka tulee Husista käännytään vasemmalle, jonne rekat on ohjattu, ja sen jälkeen oikealle kohti rajakoppeja. En tiennyt yhtään mitä piti tehdä, joten ajoin katoksen alle viimeisen kopin kohdalle ja pysähdyin sinne. Sen jälkee taakseni tuli huitomaan tullimies ja kysy miksi ajoin niin kauas. Eli jouduin peruuttamaan siihen katoksen eteen. Eli kun tullaan rekkalinjaa pitkin ei saa ajaa katoksen alle, vaan pysähtyä juuri ennen katosta. Sitten otetaan paperit ja mennään siihen kopille näyttämään auton paperit ja vihree kortti. Nyt en ole varma tarvitseeko bussin kanssa ajaa sinne rekkalinjaa pitkin. He kyselivät vissiin jotain rahtikirjoja tai vastaavia, mutta kun minulla ei ollut, minut ohjattiin linja-auto ja henkilöauto kaistalle. Eli peruuttelin takaisin päin ja käänsin bussin ja palasin samaan risteykseen jossa poliisit olivat. Heille kun selitin tilanteen he antoivat minun kääntyä ja ajaa sinne linja-auto kaistalle.

¨Kun pääsin seuraavan katoksen eteen, otin paperit ja menin ulos selvittelemään mitä tehdä ja missä. Siellä he yrittivät ohjata minut takaisin sinne rekkalinjalle, mutta kun selitin tulleeni sieltä he alkoivat tutkimaan bussia ja papereita. Tuossa kohtaa tarkastettiin rekisteriote, greencard, mun passi ja ajokortti. Pientä epäselvyyttä tuli, koska rajamies luuli tätä linja-autoksi, mutta minulla ei ole D-korttia. Se selvisi helposti, kun hänen kollegansa tuli ja selvitti asian. Rajavartiat olivat kiinnostuneita bussista ja yksi tuli sisään vain vissiin katsomaan millainen tämä on. Eli tuossa kohtaa pitää näyttää yhdelle kopille paperit ja toiselle käydä ilmoittautumassa, jotta hän tulee tarkistamaan ajoneuvon. Niin mä ainakin ymmärsin, mutta tämä autontarkastaja tuli heti kun oli tullut siihen katoksen eteen ja pysähtynyt siihen. Hän varmasti näki etten osannut toimia siellä ja kysyinkin siinä mitä pitää tehdä. Joten kun minun paperini olivat sitten tarkastetut, sain jatkaa matkaani kohti Moldavian puolen tarkastusta.

Heti sillan yli ajettuani (silta on Romanian ja Moldovan rajatarkastus pisteiden välissä) eteen tuli puomi. Siihen piti pysähtyä ja kopista tuli mies kyselemään erinäisiä kysymyksiä. Tarkalleen en muista, mitä kaikkea hän kysyi, mutta ainakin minne olen menossa, kuinka kauan, mitä teen? Puomilla piti odottaa kauan ennen kuin vartija aukaisi puomin ja laski sisään.

Sen jälkeen tulee kohta, jossa bussit menee oikealle, henkilöautot melkein suoraan ja rekat ottavat kaikkein oikean puoleisimman kaistan. Rekat ajavat läpi läpivalaisulaitteen. Minä en tiennyt minne minun olisi kuulunut ajaa, joten käännyin oikealle ja pysähdyin reunaan ja soitin yhdyshenkilö Silakselle. Hän sanoi, että mun pitäisi ajaa sinne linja-auto puolelle, joten lähdin kääntymään sinne. Silloin olikin jo rajavartija lähtenyt kävelemään kohti minua. Minä pysähdyin ja hän kysyi mitä mä oikeen teen. Mä selitin etten tiennyt minne minun kuului mennä, ja siksi olin pysähtynyt. Hän halusi auton rekisteriotteen ja tarkasti auton sisälle. Myös hän taisi esittää erinäisiä kysymyksiä. En muista mitä kaikkea hän kyseli. Sitten hän käski minun ajaa sinne linja-auto kaistalle ja lähti jonnekin auton rekisteriotteen kanssa. Siinä vissiin oli jokin pieni ongelma, koska hän sanoi ettei se ollut aito.

Minä siirsin bussin ison rakennukseen eteen, jonne linja-autot oli ohjattu. Sen jälkeen otin loput auton asiakirjat ja lähdin ulos. Heti minun luokseni tuli tullivirkailija, joka alkoi puhua, mutta hän ei osannut englantia, joten otti puhelimen ja soitti henkilölle, joka puhui englantia. Kuitenkin siinä oli ongelmia, koska minä en puhunut täydellisesti englantia eikä myöskään tämä henkilö. Kuitenkin asiat saimme selvitettyä ja sitten tulikin tämä kaveri, joka oli ottanut rekisteriotteen. Hän puhui englantia. Siinä he sitten esittivät lisää kysymyksiä, ja kun minä en ollut aivan varma mitä mulla oli tiedossa täällä, niin päätin soittaa Silakselle ja pyytää häntä tulemaan tulkiksi ja myös selittämään näille tullimiehille, miksi olin tulossa maahan. Silasta ei laskettu sisään, ellei tullut ongelmaa ja mun piti antaa puhelin näille tullimiehille, jotta he sanoivat tarvitsevansa Silasta. Silas tuli ja selitti asian tullimiehille ja hommat jatkuivat.

Toinen miehistä rupesi etsimään moottorista jotain numeroa, mutta en ole varma löysikö hän sitä koskaan. Avasin kaikki bussin luukut ja ne tarkastettiin. Sen jälkeen jäimme vain bussiin odottamaan, kun tullimiehet ottivat mun passin ja rekisteriotteen ja katosivat. Tarpeeksi odotettuamme Silas lähti etsimään tätä kadonnutta miestä ja hoputtamaan häntä. Meni jonkin aikaa, ja Silas tuli papereiden kanssa takaisin. Hän oli myös maksanut noin 2€ rajanylitysveroa.

Jatkoimme matkaa ja eteen tuli viimeinen puomi, jossa ei tarvinnut tehdä mitään. Vartija vain tarkisti, että me olimme tehneet kaikki tarvittavat. Eli hän näppäili bussin rekisterinumeron koneelle. Sen jälkeen hän aukaisi puomin ja Moldova oli avoinna edessämme. No ei se niin helposti sitten mennykkää. Pysähdyin ja laskin Silaksen ulos, koska hän oli omalla autolla liikkeellä ja tullimies tuli puhumaan Silakselle. Silas pyysi rekisteriotteen ja he lähtivät takaisin rajalle selvittämään vielä jotain. Aivan selvillä en ole, mitä siellä tapahtui. Jotain merkintöjä vielä oli tekemättä. Mietin vain, miten olisi käynyt, jos minun ei olisi tarvinnut laskea Silasta ulos, vaan olisimme saaneet suoraan jatkaa matkaa. Olisiko jotain jäänyt tekemättä…??

Eli miten toimia, kun lähtee ylittämään Romania-Moldova rajaa tällä bussilla? En tiedä varmaksi mitään. Ainoa mitä voin sanoa on, että kun tulet rajalle lähdet seikkailuun. Hymyile ihmisille ja kysele minne pitää mennä ja mitä tehdä. Mitä enemmän kysyt sitä vähemmän teet virheitä ja sitä helpommalla pääset. Myöskään hosuminen ei auta mitään. En usko että hirvee hosuminen auttaa tuollaisissa tilanteissa. Se mitä linjaa kannattaa lähteä ajamaan, siihen en osaa vastata. Tämä bussi on niin erikoinen ettei kukaan tunnu tietävän mikä tää on ja minne kuuluu. Ei ees vartijat rajalla. Mulla varmasti tilannetta helpotti, kun olen näin nuori, niin he näkivät etten tiedä mitään. Myöskin se etten ole rekalla varmasti muutti tilannetta. Myös kannattaa seurailla jos sattuu samaan aikaan tuleen joku toinen ajoneuvo paikalle. Itse katoin mitä rekkakuskit teki ja tein samoin ja sen jälkeen kun ei toiminu niin kysyin tullivirkailijoilta lisää apua. Yritin vähän seurailla miten rekalla rajan ylitys sujuu nykyään, mutta aivan varmaksi en oikein saanut selvää. Näytti ainakin siltä, että se luukulta toiselle juokseminen voi olla loppu. Tai ei ainakaan mulla mitään sellasta ollut bussin kanssa.

Siunattu joulumatka Romaniassa

2008-02-13T13:37:00.000+02:00

Joulun alla teimme kolmen viikon kampanjan Romaniassa, josta olemme saaneet paljon rohkaisevaa palautetta. Eräästä seurakunnasta kuulin, kuinka paikallinen pastori oli haastanut, jokaisen seurakuntalaisen tuomaan yhden ei- kristityn ystävänsä kirjastoautolle, ja ostamaan tälle ystävälleen sellaisen kirjan, jonka kyseinen ystävä haluaa. Noin puolessa välissä kiertuetta kirjat oli myyty ja autolle toimitettiin uusi erä.

Saimme myös viestin Romaniasta, meidän kentänjohtajalta, jossa hän vältti nuoren romanialaisen kiitokset meille Suomeen. (tuo romanialaisnuori osallistui vapaaehtoistyöntekijänä auton toimintaan) Tässä tuo viesti suomeksi käännettynä:

”Jumalan rauha olkoon teidän kaikkien kanssa. Minä olen nuori romanialainen, Plojestin alueelta. Haluan kiittää teitä vierailusta, jonka teitte kaupunkiimme. Meillä oli kaunis ilmapiiri, ja lauloimme ulkona ihmisille ja kun keskustelimme heidän kanssaan, monet olivat kovin liikuttuneita. Sunnuntai oli yksi elämäni kaikkein ”kaunein” päivä, kun sain kertoa monille ihmisille Jumalasta. Syy siihen miksi tuo päivä oli erittäin kaunis, oli se että yksi mies antoi elämänsä Jumalalle.

”Jos minulla olisi mahdollisuus, niin haluaisin kaikissa kaupungeissa, niin kuin Plojestissa, ympäri maailmaa kertoa ihmisille Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan, meitä kohtaan. Me jotka tunnemme Jumalan, tiedämme tien! Vain Jumala vie meidät taivaaseen. Eivät pyhimykset eivätkä ikonit! Jeesus kuoli minun puolestani ja koko maailman puolesta. Jumala siunatkoon sinua, toivon, että voimme tehdä työtä yhdessä, tulevaisuudessa.”

Viimeviikolla saimme yhteenvedon siitä mitä Romaniassa tehtiin:
- kiertueen aikana autossa kävi noin 1800 vierasta, jotka ostivat 1205 hengellistä kirjaa, 72 Raamattua, 70 hengellistä lehteä.
- kuusitoista eri romanialaista seurakuntaa oli tässä hankkeessa mukana ja he lähettivät 58 vapaaehtoistyötekijää eri tilanteisiin
- kampanjan aikana autossa oli mainos, jossa haastettiin romanialaisia tukemaan OM:n polttopuuprojektia Bosniassa. Keräyslippaaseen tuli lahjoituksia vähän alle 400€ yhdestä Euroopan köyhimmästä maasta!!

Vaikka valtaosin kirjastoauto otettiin lämpimästi vastaan, niin toisenlaisiakin vastaanottoja oli. Tässä lainaus Petrin raportista:
”Kun olemme viemässä evankeliumia eteenpäin, vastaan tulee väkisin myös ihmisiä, jotka halveksivat meidän sanomaamme ja myös katsovat kieroon meitä. Tästä saimme hyvän esimerkin yhdessä kaupungissa, jossa eräs nainen katsoi hiukan aikaa bussin ulkopuolella ollutta kuoroa ja sen jälkeen sylkäisi maahan kohti bussia ja poistui paikalta. Ensin katsoimme naisen perään yllättyneinä tai hämmästyneinä, mutta hyvin nopeasti rupesimme hymyilemään ja kuoro jatkoi laulujaan. Tuo kertoi minulle vain sen, että me olemme oikealla asialla ja evankeliumi tulee esiin siinä mitä teemme. Jos kukaan ei koskaan anna negatiivista palautetta, herää kysymys olemmeko tarpeeksi selvästi kertomassa evankeliumin ihmisille.”

Joskin aika Romaniassa oli suuri menestys, niin kotimatkalla alkoi vaikeudet. Normaalisti tuo matka Brasovista Budapestiin kestää runsaan vuorokauden. Tällä kertaa siihen vierähti noin kolme päivää. Autossa oli monenlaisia teknisiä ongelmia mm. pneumatiikan ja elektroniikan kanssa. Viimeisin ongelma tuli noin 40 km ennen Budapestia huoltoaseman pihassa, polttoainemittarin vieressä. Petri (kuljettaja) ei saanut autoa käymään. Puoleenyöhön asti yritimme puhelimen välityksellä täältä Suomesta antaa hänelle ohjeita, siitä mitä pitäisi tehdä.

Myös poliisit tulivat paikalle ja käskivät, että auto on heti siirrettävä pois. Puhelimessa saimme heidän kanssa sovittua, että ”teemme parhaamme”. Yöllä autoa ei kuitenkaan saatu käynnistettyä, ja niinpä Petri joutui nukkumaan keskellä huoltoaseman pihaa, jossa koko yön autoja tankattiin. Aamulla auto käynnistyi, ”ihmeenkaupalla”, vaikka sähkövikaa ei löytynyt. Petri pääsi perille, ja auto vietiin korjaamoon. Tuo kaikki kesti niin kauan, että jouduimme perumaan Unkarin joulumatkan.

Matka Bratislavaan

2007-12-12T11:17:00.000+02:00

Ensimmäinen reissu Unkarin rajojen ulkopuolelle suuntautui Slovakiaan, tai tarkemmin Bratislavaan. Bratislavassa oli suuret kirjamessut 8-11.11. ja vein bussin sinne. Ajoin Bratislavaan jo tiistaiaamuna, jolloin meillä oli kaksi päivää aikaa valmistautua messuja varten. Laitoimme autoon unkarin-, slovakian-, tšekin- ja englanninkielistä kirjallisuutta. Auton saimme parkkiin lähelle pääovia parkkipaikalle.

Ensimmäinen päivä oli hyvin hiljainen ja enimmäkseen messuilla kävi vain koululaisryhmiä, eikä suurta muutosta tullut jatkossakaan. En ole varma mistä asia johtui, mutta ehkä syynä oli huono keli, satoi vettä ja tuuli kovasti. Ihmisiä kulki paljon koko ajan auton ohi, mutta harva viitsi tulla katsomaan sisälle. Niistä harvoista, jotka tulivat sisälle, vielä harvempi osti mitään. Vaikka puhun harvoista kävijöistä, kävi autossa kuitenkin päivittäin useita kymmeniä, ellei toistakin sataa, mutta suhteutan sen siihen määrään, joka kävi messuilla ja käveli auton ohi.

11.11. satoi ensimmäistä kertaa tänä talvena lunta täällä päin maailmaa. Jo heti aamusta alkoi sataa, mutta en olisi uskonut sen jäävän maahan. Kun oli satanut toista tuntia, maakin alkoi muuttua valkeaksi. Lunta satoi monen tunnin ajan ja maahankin tuli ehkä kaksi tai kolme senttiä. Kuulin liikenteen joutuneen pieneen kaaokseen tuona aamuna. Osa Bratislavan mäkisistä alueista oli jouduttu jopa sulkemaan ennen kuin tiehuolto ehti paikalle. Tilannetta vaikeutti vielä sen, että monilla autoilijoilla oli vielä kesärenkaat alla, jolloin he joutuivat pysähtymään tien sivuun, kun eivät päässeet liikkeelle. Itse en tuona päivänä saanut ajaa, kun olimme näyttelyssä, joten en päässyt vielä kokeilemaan, millaista bussilla on ajaa liukkaalla.

Maanantaina 12.11. laitoimme kirjat takaisin laatikoihin, jotta pystyisin ajamaan. Sen jälkeen rupesimme selvittelemään, jos saisimme mennä yliopiston opiskelija-asuntolan pihaan pitämään kirjamyyntiä. Muutamien soittojen ja yhden sähköpostin jälkeen saimme luvan ja ajoimme asuntolan pihaan. Alue jolle menimme, oli valtavan kokoinen, sillä mäellä asui yhteensä noin 10 000 opiskelijaa. Laitoimme bussin päärakennuksen pääovien läheisyyteen ja nostimme kirjat jälleen hyllyille. Tämäkin päivä oli todella hiljainen, osittain epäilimme syynä olleen tiedon puutteen. Emme olleet onnistuneet samaan ketään informoimaan tulostamme aiemmin. Emme kuitenkaan lannistuneet ensimmäisen päivän jälkeen vaan jätimme bussin yöksi sinne ja menimme taas tiistai-iltapäivällä uudestaan pitämään kirjamyyntiä. Tällä kertaa oli vähän enemmän kävijöitä, mutta silti myyntiä ei ollut paljoakaan. Päätimme ettei kannata enää seuraavana päivänä tulla, joten takaisin Erdiin sain lähteä keskiviikkona 14.11. tyhjennettyämme ensin bussin kirjoista. Paluumatkakin sujui ilman suurempia ongelmia, ja nyt jään odottamaan ensi viikolla alkavaa Romanian matkaa.

Aktioviikko Vajtassa

2007-11-12T09:47:00.000+02:00

Petri kirjoittaa:

Ensimmäinen pidempi reissu suuntautui pieneen kylään Vajtaan, joka on noin 120 kilometrin päässä Erdistä. Kylässä toimii entiseen linnaan rakennettu raamattuopisto, jossa opiskelee noin 150 opiskelijaa eri puolilta maailmaa. Amerikoista tulee kuulemma paljon opiskelijoita.

Myös Suomesta ja meidän naapurivaltioistamme on opiskelijoita siellä. Koululla oli menossa aktioviikko ja he pyysivät OM:ltä bussia lainaan. Niinpä minä pääsin ajamaan Vajtaan ja viettämään erittäin hienon viikon lähes itseni ikäisten ihmisten kanssa.

Ensimmäiseksi laitoimme bussin sisältä viihtyisäksi tyynyillä, patjoilla ja kynttilöillä. Sen jälkeen ajoimme sen joka päivä kylän keskustaan. Päivisin tarjosimme ihmisille kahvia, teetä ja pientä naposteltavaa, ja iltaisin näytimme elokuvia bussin sisällä. Bussissa kävi ihan kiitettävästi ihmisiä ja parina iltana elokuvan aikana oli jo tungosta sisällä. Parina päivänä opetimme paikallisille pojille myös baseballia.

Lauantaina järjestimme suuren tapahtuman kylän keskustassa olleessa kulttuuritalossa. Ensin tarjosimme kyläläisille päivällisen. Tiimi oli valmistanut 150 torttua ja kaikki syötiin. Paikalla oli arviolta noin 130 kyläläistä. Päivällisen jälkeen esitimme draaman Tuhlaajapoika-kertomuksesta. Jälkeenpäin kuulin muutamien ihmisten jopa itkeneen tuon draaman aikana. Illan päätteeksi näytimme vielä Passion of Christ -elokuvan, jota jäi seuraamaan noin 45 henkeä.

Sunnuntaina oli Vajtan jalkapallojoukkueen peli, jonne menimme kannustamaan Vajtaa. Tarjosimme kyläläisille teetä ja kahvia lämmikkeeksi kylmässä ja sateisessa säässä. Illalla koulun pihalla pidin oppilaille kirjamyyntiä, ja he pyysivät saada vielä maanantaiaamunakin tulla ostamaan, joten vielä maanantaina oli bussi auki heille. Takaisin Erdiin lähdin noin 15.30.

Viikko Vajtassa oli todella upea ja huomasi, kuinka Jumala toimii ihmisten sydämissä. Oli hienoa nähdä myös, että bussia voi käyttää muuhunkin kuin kirjamyyntiin.

Ensimmäinen toimintapäivä Bus4Life:lle 22.9.2007

2007-09-23T17:54:00.000+03:00

Petri kirjoittaa:

Ensimmäistä kertaa päästiin kokekeilemaan, kuinka auto toimii oikeassa tilanteessa, kun Erdissä järjestettiin pari evankelioimistapahtumaa. Tapahtumat olivat osa suurta Budapestissä koko viikon pyörinyttä katuevankelioimisprojektia. Projektin pääsuunnittelija oli katolinen kirkko, mutta he pyysivät apua myös muilta kirkoilta, jolloin Erdiin järjestettiin myös tapahtumat. Erd on aivan Budapestin vieressä, ja ulkopaikkakuntalaiset voivat luulla tätä Budapestiksi. Saman tapainen tilanne kuin Helsinki ja sen lähikunnat.

Ensimmäinen tapahtuma alkoi klo 10 aamulla. Olimme tapahtumapaikalla jo hyvissä ajoin ennen kymmentä, mutta ennen kuin auto oli valmiina, oli kello jo yli kymmenen. Kiitos MTS:n (koulutus jossa nyt olen) tiimille, joka auttoi minua saamaan auton esittelykuntoon. Autoon tuli kirjamyynti ja ulos markiisin alle laitoimme pyödät, joilla tarjosimme kasvomaalausta. Tapahtumassa esitettiin draamaa, todistus ja lauluja. Autolla ei käynyt montaakaan ihmistä ja kirjoja meni vain ihan joku, alle viisi, jos oikein muistan. Nekin, jotka kävivät bussissa, olivat kuulemma kirkon työntekijöitä suurimmaksi osaksi.

Tämä tapahtuma olikin pieni ja järjestettiin vähän syrjemmässä.

Toinen tapahtuma alkoi klo 16.00. Se oli suurempi ja aivan Erdin keskustassa. Siellä oli paljon ohjelmaa ja ihmisiäkin oli enemmän. Ihmismäärässä puhuttiin jo kymmenistä ja uskoisin myös autossa käyneen muutaman kymmentä ihmistä. Auto toimi jälleen kirjamyymälänä. Laitoimme auton sisälle myös soimaan musiikin, joten pääsimme testaamaan auton äänentoiston ja se toimi hienosti. Nytkin auton edessä oli kasvomaalausta tarjolla.

Itse tapahtumassa oli tällä kertaa useita puheita, tanssiesitys ja enemmän musiikkia. Tapahtumaan oli järjestetty lapsille paljon aktiviteettia kuten pomppulinna. Myös ruokapuoli oli otettu huomioon. Ihmisille tarjottiin leipää ja myytävänä oli myös hattaroita ja jotain, jotka näyttivät vähän letuilta, mutta olivat erilaisia kuin Suomessa.

Näiden kahden tempauksen jälkeen jäi ihan positiivinen kuva auton toiminnasta. Kunhan pääsemme käyttämään autoa useammin ja monipuolisemmin, löydämme varmasti uusia ideoita, mihin autoa voi käyttää. Samalla kun saamme kokemusta, saamme varmasti myös hommat tehtyä nopeammin. Nyt on vielä aika hidasta, kun en ole vielä tottunut auton kanssa toimimaan, mutta toiseen tapahtumaan valmistautuminen meni jo huomattavasti paremmin kuin ensimmäiseen.

Liity Petrin lähetysrenkaaseen!

2007-09-11T14:11:00.000+03:00

Petri Tanskanen on 20-vuotias yhdistelmäajoneuvonkuljettaja eli rekkakuski Hollolasta. Hän lähti ajamaan Bus4Life -monitoimiautoa elokuun lopussa.

Petrin työtä voi tukea liittymällä lähetysrenkaaseen. Lähetysrenkaan jäsenet rukoilevat työn puolesta ja mahdollisuuksien mukaan tukevat myös taloudellisesti. Kerran kuussa tai parissa he saavat ystäväkirjeitä, joissa Petri kertoo kuulumisiaan.

Lähetysrenkaaseen voi liittyä lähettämällä omat yhteystiedot, vähintään nimi ja se posti- tai sähköpostiosoite, johon kirjeitä haluaa, Julialle eli Petrin lähettisihteerille osoitteeseen julia.rautanen(at)gmail.com. Minulta saa myös lisätietoja lähetysrenkaaseen liittyvistä asioista.

Auto lähti matkaan 27.8.

2007-09-11T14:04:00.000+03:00

Tällainen juttu julkaistiin Etelä-Suomen Sanomissa:

SALPAUSSELÄN MIES PUSTALLE

Itä-Euroopan maat, mustan mullan alueet ja vuoristoseudut, tulevat Hollolasta kotoisin olevalle Petri Tanskaselle tutuiksi seuraavan vuoden aikana kirjallisuus- ja evankeliointityön monitoimibussin ratissa.

Matka kohti Unkarin Budapestiä alkoi maanantai-iltana, ensin laivalla Tallinnaan ja sitten Latvian, Liettuan, Puolan, Tsekin ja Slovakian kautta Unkariin. Mukana Petri Tanskasta opastamassa on Operaatio Mobilisaation (OM) ja Suomen ev.lut. Kansanlähetyksen yhteislähetti Matti Virtanen (nimi muutettu), joka itsekin toimi raamattukuriirina kaksikymppisenä nuorukaisena, saman ikäisenä kuin Petri Tanskanen on nyt. Tuolloin aika oli erilainen: työ oli vaarallista, koska sitä oli tehtävä salassa. Nyt Romaniassa voi olla enemmän vapautta kuin Suomessa, sillä siellä esimerkiksi koulujen ovet ovat auki evankeliumin julistamiselle.

Kun Petri Tanskanen aikoinaan luki Pentti Heinilän salaisesta idäntyöstä kirjoittamaa jännittävää kirjaa, hän ei vielä tiennyt, että itse lähtisi työn jatkajaksi, samaan johdatukseen luottaen. Opiskeltuaan ensin ammattikoulussa Lahdessa autonkuljettajaksi Petri Tanskanen aloitti viime syksynä raamattulinjan Kansanlähetysopistossa Ryttylässä. Keväällä Venäjä, Viron ja Itä-Euroopan aluetyön koordinaattori Tapani Kaitainen soitti Matti Virtaselle, mahtaisiko idäntyöstä löytyä mitään tehtävää nuorelle autonkuljettajalle, joka haluaa lähetystyöhön mutta ei saarnaajaksi.

Juuri hetkeä aikaisemmin Matti Virtanen oli kuullut, että auton kuljettajaksi aiemmin sovittu henkilö siirtyikin järjestössä muihin tehtäviin. Soiton ajoitus oli täydellinen ja vahvisti uskoa siihen, että paikka oli juuri Petri Tanskaselle tarkoitettu. Samalla Petri opiskelee Kansanlähetysopiston kansainvälisyyslinjalla suorittaen opintoja käytännön työn ohessa.

Kirjastoautosta monitoimiautoksi

Petri Tanskasen ajettavana on ainutlaatuinen monitoimiauto, Bus 4 life, pyörillä kulkeva lähetyslaiva, joka siunattiin käyttöön viime viikonloppuna Porissa. Mukana siunaamassa olivat salaisen idäntyön koordinaattorina aiemmin toimineen Pentti Heinilän lisäksi muun muassa entinen raamattukuriiri Sakari Leppänen, joka nykyisin toimii Olkiluodossa ydinvoimalapappina.

Autoon mahtuu kuljettajan eli Petri Tanskasen lisäksi viiden hengen tiimi. Autoinsinööri Raimo Laineen ja hänen vaimonsa Anne-Marin käsissä Kuusamon kunnan entinen kirjastoauto muuttui monitoimiautoksi Hämeenlinnan Parolassa. Auto on remontoitu niin, että se toimii myös elokuvateatterina ja kirjastona. Elokuvia voi näyttää joko ulkona bussin kyljessä tai sisällä. Säilytystiloista löytyy myös 20 tuolia, joista saa pystyyn katukahvilan evankelioinnin ja kirjamyynnin tueksi. Tiimiläisille on makuutilat, WC ja pieni keittiö. Viimeisen silauksen antoivat Marimekon iloiset värit lakanoissa ja keittiöastioissa.

Nimi ja väri mietitty

Monitoimiauton nimi ”Bus 4 life” oli tarkan harkinnan tulos, sillä nimen pitää toimia kaikissa Itä-Euroopan maissa. Myös auton värit pohdittiin kansainvälisellä joukolla. Usean maan työhön tulevan auton värit eivät saaneet olla esimerkiksi minkään kapinaliikkeen tai etnisen ryhmän tunnusvärejä. Rekisteriin auto katsastettiin Suomessa, joka on sopivan neutraali Itä-Euroopan työssä – tosin eri tavalla kuin salaisen työn kaudella. Matti Virtanen muisteli, miten Bulgariassa pääsi rajatarkastuksen läpi helposti suomalaisena: rajamies vain hymisteli hyväksyvästi ”Kekkonen, Kekkonen” silloinkin, kun Kekkonen oli jo kuollut.

Lisätietoja monitoimiauton kautta tehtävästä lähetystyöstä saa lähettisihteeriltä Julia Rautaselta julia.87@hotmail.com, puh. 050-5363445. Hänen kauttaa voi ilmoittautua myös Petri Tanskasen lähetysrenkaaseen.

Teksti ja kuvat: Marjaana Perttula

Auto valmistumassa

2007-07-24T14:07:00.000+03:00

Autoon tehdään viimeisiä muutoksia. Se maalataan elokuussa, jonka jälkeen on katsastus ja käyttöönotto.